Eli keikkaraportointia viime viikon keskiviikolta olisi tiedossa. Olin siis Tavastialla mielibändini Poets of the Fallin keikalla 12.11.08 ja heitä oli lämmittelemässä Phoenix Effect-niminen tuore bändi ansiokkaasti. Upeaa ja taidokasta oli koko konkkaronkalta saamamme musiikillinen ja visuaalinen anti. Toki Poetsien ylittänyttä ei omalle kohdalleni ole vielä tullut vastaan, eikä tarvikaan. Haluan olla vain heidän omansa :)

Huom Poets! Tässä olisi mukava nainen kotiin vietäväksi ilmaiseksi orjaksi taikka keikkabussin siivoojaksi ...ottakaa ja viekää vaikka autiolle saarelle Saareston kera....en laittas yhtään hanttiin. Wuah...ehkä Marko laittaisi, mutta ihan varmasti heltyisi ajan mittaan mun tarjoillessa trooppisia makuelämyksiä ihanaisesti varjostavien palmujen katveessa ja tietysti ravinnon lisäksi antoisaa juttuseuraa yksinäisiin hetkiin....(ja näin se lähti mielikuvituskin lentoon taas...). Mutta se siitä, toistaiseksi tyydyn olemaan kuitenkin vain intoileva fani eturivissä muiden samanmoisten kanssa. Hauskaa sekin on, mutta loppuu aina liian lyhyeen. Vaikka Poets soittaisi koko yön, en saisi tarpeeksi.tai kuka tietää, kun ei olla kokkeiltu?  Unilauluja ainakin jaksaisin kuunnella läpi koko yön...Sleep, Dawn, Someone Special, Fragile ym. Mun yksi erittäin suuri toiveeni on päästä heidän akustiselle keikalleen joku päivä. Pidän todella paljon heidän rauhallisemmasta tuotannostaan. Mutta toisaalta...pidän kyllä myös rokimmastakin yhtä lailla...molempi parempi. Siinäpä se heidän yksi salaisuutensa onkin, monipuolisuus ja rohkea kokeilunhalu.

Tää keikka oli ehdottomasti paras heidän keikoistaan, missä minä olen ollut. Rakastin biisilistaa, joka oli upea kokoelma heidän kolmen levynsä tuotantoa. Ihastuin Sorry Go 'Roundin improvisaatiotyyppiseen ja jazzahtavaan sovitukseen. Rakastuin lavaesiintymiseen ja koko tunnelmaan, joka oli käsinkosketeltavan intiimi ja niin jotenkin täysi. Vaikea kuvata sitä sanoin.  Jotenkin siihen atmosfääriin upposi ja unohtui. Oli vain suuri täysipainoinen ilo, niin ja Markon posket... Oli iloinen yllätys, että eräs fani oli saanut napattua kuvan tilanteesta, jossa käteni lepää solistin suloposkella. Nyt tuo kuva onkin tietokoneeni taustakuvana ihastuttavana muistona tuosta keikasta. Toivottavasti en lähennellyt liikaa artistia tuossa hetkessä. En vain voinut vastustaa niitä kasvoja. Joka tapauksessa olin hyvin hellä enkä pitkittänyt Markon kärsimyksiä tarpeettomasti :) Mutta anteeksi Marko, jos olin tunkeileva. Yleensä pyrin kunnioittamaan ihmisten, jopa esiintyvien artistien reviiriä, mutta aina ei vain pysty...

Ja sitten hiukan kuvia keikalta. Tällä kertaa yritin kuvatakin, mutta onnistumisaste jäi heikonpuoleiseksi malttamattomuuden takia. Ottamani Stay-video onnistui kuitenkin melko hyvin.


2068613.jpg

Janne Kärkkäinen/Phoenix Effect
(Tuon toisen henkilön nimeä en valitettavati tiedä)

2068615.jpg

Janne purppuraloistossa

2068628.jpg

Poets of the Fallin Olli ja Jaska

2068632.jpg

Marko-showta

2068633.jpg

Olli Tukiainen/Poets of the Fall

2068635.jpg

Markon vahvaa tulkintaa ja antaumusta

2068636.jpg

Voi sitä kravattia noinkin käyttää. Noin hyvännäkösen miehen yllä
se näyttää tyylikkäältä vaikka roikkuisi sitten sepaluksesta :)

2068637.jpg

Jollakin on selvästi jotain antipatioita mua kohtaan tässä...
Tässä siis minä ja Janne Kärkkäinen jatkoilla...

2068640.jpg

Tässä taas on Jaska (Jaakko Mäkinen Poets of the Fallista)
ja minäkin olen saanut vinguttua itseni kuvaan

Keikan jälkeen oli jatkot ja myönnetään, että pyhät lupaukset aikaisesta nukkumaanmenosta ja virkeästä aamusta jäivät ah... niin ihaniksi haaveiksi. Koville otti kotiinpaluu seuraavana aamupäivänä raitsikka, linja-auto ja lentokone-yhdistelmällä...mutta silti ei kaduta, sillä illasta jäi hyvät muistot. Jotensakin hyvin lämmin olo oli kaikenkaikkiaan. Oli mukavia uusia tuttavuuksia, ja yhteistä musiikin rakkautta ja rikkautta. Musiikki on paras asia maailmassa rakkauden jälkeen. Vai voiko niitä edes erottaa toisistaan?