Eilen intouduin lukemaan tätä blogia ihan sen alusta asti ja täytyy myöntää, että lumouduin omasta itsestäni. :) Olen pitänyt tätä viime vuodet vain runoblogina, mutta kun luin tuota alkuaikojen nettipäiväkirjatyylistä tarinaa, tulin vakuuttuneeksi, että minun täytyy jatkaa päiväkirjan pitämistä ehdottomasti. Niinpä menin ja poistin suurimman osan täällä julkaistuista runoista, osan jätin. Runot ovat hyvä tapa käsitellä elämää ja olennainen osa minua, mutta huomasin, että vapaa kirjoittaminen on itselleni luontevinta. Olen pulppuileva ihminen parhaimmillani ja jotenkin nuo runot eivät kuvaa ajatuksiani ja olemustani niin täysin, että kuvasta saisi kunnolla selvää. Ne ovat vain yksi osa minua ja jättävät muun, sen näkyvimmän suuren salaperäisyyden verhon taakse lukijoiden mielessä. Itseasiassa en halua olla erityisen salaperäinen ja koska kirjoitan muistini tähden, on tärkeä että kirjoitan rehellisesti ja avoimesti - itselleni. Tärkeintä ehkä tässä halussani aloittaa jälleen nettipäiväkirjan pito oli se havainto, että ihminen on erilainen eri aikoina ja on jotenkin hyvin lohduttavaa palata masennuksen aikoina vaikkapa siihen elämänuskoiseen minään ja luottaa, että voin vielä löytää tien takaisin iloon. Että peli ei ole menetetty, vaikka sydän verta vuotaisi.

Tämänpäiväinen statukseni facebookissa kuului jotensakin näin :

"Luin yöllä vanhaa nettipäiväkirjaani niiltä vuosilta kun olin eläväinen kuin elohopea. Paljon kommelluksia, yrittämistä, hauskaa tekstiä, vakavaa tekstiä, tavoitteita, jotka toistaiseksi ovat vielä saavuttamatta. Hirveä kasa unelmia. Osa toteutettuna ja menetettynä. Elämäniloa ja surua todellakin käsi kädessä. Vuorotellen ja yhtä aikaa. Kaipaan tuota naista. Hänen elämänuskoaan. Huomasin että päiväkirjan pitäminen on kuin valokuvatkin, muistin ylläpitämistä. Olen iloinen että olen säilyttänyt edes nuo tekstit tosielämästä. Paljon olen myös hävittänyt. Jos olisin lukenut jonkun toisen kirjoittamana tuon saman, olisin ollut melkein kateellinen kirjoittajan rikkaasta tunne-elämästä ja ilon taidosta, mutta kun se olin minä itse, niin enhän voi muuta kuin todeta - on se vieläkin mahdollista! Siksi päiväkirja on hyvä, voit palata erilaiseen sinuun tarvittaessa. Muistaa, ettet ole pelkästään jotain yhtä ja samaa. Asiat voivat muuttua, sinä voit muuttua."

Tervetuloa muistini ääreen, rakkaat lukijat!