Tämä biisi on minulle tärkeä ja rakas. Se kertoo menneestä ajasta, muistoista ja mahtavista tunteista jonkun erityisen kanssa kirkkaan, pilvettömän sinitaivaan alla auringon lämmittäessä kasvoja ja sielua ikäänkuin rakkauden vertauskuvana. Itselleni tuo "clear blue sky" kuvastaa täydellistä rauhaa, luottamusta ja iloa vertauskuvallisesti sanojen kautta ilmaistuna. Kappale puhuu (minulle) myös tietyistä tärkeistä, unohtumattomista muistoista, joihin on lähes pakko palata (vaikka tekisi mieli jo antaa olla), koska ne tyynnyttävät ja auttavat eteenpäin nykyhetkessäkin. Ymmärrykseni runoenglantia tai englantia kohtaan ei ole niin hyvä, että täysin oivaltaisin, mitä tässä biisissä tarkoitetaan tai mitä halutaan sanoa, mutta sen tajuan, että erittäin koskettavista ja hyvistä muistoista tässä lauletaan. Laulaja kertoo, ettei voi taistella vastaan, vaan jokin vie hänet uudelleen takaisin niihin aurinkoisiin, täynnä vapautta ja keveyttä oleviin päiviin. Ymmärrän kyllä tuon jotenkin, siis tuon vastaan taistelemisen, itsekin teen sitä usein, vaikka kyseessä olisi kuinka ihanat muistot. Ihminen haluaa (yleensä) mennä eteenpäin ja huomatessaan toistuvasti muistelevansa menneitä kokee ehkä "tappiomielialaa" - eikö hän kykenekään päästämään irti ja jos ei niin miksi ei?

Tämä kappale terapoi minua, koska olen itsekin kokenut jotain vastaavaa, kuten varmasti moni muukin. Noissa omissa muistoissani nousen tavallisen järjen yläpuolelle ja rohkenen tavoitella taivaita ilman pelkoa, rakkauden voimalla. Noiden menneiden "ylimaallisten" kokemuksien muistelu tuo tähänkin hetkeen voimia sekä auttaa muistamaan, että yhä edelleen voin ja erityisesti saan tavoitella sitä minun omaa sinitaivastani, missä muodossa se minulle sitten avautuukaan.

Clear Blue Sky by Poets Of The Fall