Kukapa ei haluaisi liidellä kuin kotka tuulen kantamana jylhissä vuoristoissa tai aavoilla lakeuksilla. Kukapa ei haluaisi katsoa kaikkea hiukan korkeammalta ja tuntea itsensä vahvaksi ja voittamattomaksi.
On kuitenkin tuulia, jotka voivat viedä mennessään, jos ei ole kotka. Jos osaakin vain liidellä ja tarpeen tullen ei osaakaan ohjata itseään tarkasti kohti maaliaan.
Ohjaaminen vaatii erikoistaitoja. Ehkä se vaatii pysähtymistä maanpinnalle ja asioiden tarkastelua sieltä käsin? Maanpinnan muotojen tarkastelua, puiden tutkimista ja tuulen suunnan havannointia. Ohjaaminen ilmassa on vaikeaa, jos ei tiedä mitä maan pinnalla on, mihin kannattaa ja voi ohjata.
Kun tuulet käyvät liian repiviksi ja hurjiksi, silloin on hyvä käydä vain hiljaa kuuntelemaan, mitä asiaa tuulella on. Ja puun puheeseen kannattaa myös yhtyä ja olla samaa mieltä, sillä puu, jos kuka tietää, miten itseä kannatellaan kauniisti ja miten ollaan sopusoinnussa tuulen kanssa.
Ja kun sen oppii, voi joskus kannatella myös muita hetken aikaa ja antaa sydämestään jopa pesäpaikan jollekin sitä tarvitsevalle toisinaan.
Muistakaamme siis tutkia juuriemme vahvuutta. Elämän tiellä tarvitsemme vakautta, tunnetta ja sisäistä tietoa siitä, keitä me oikein olemmekaan ja miksi seisomme juuri tässä kohdassa tänään.
NAUHATTOMAT KENGÄT
eräänä repivänä päivänä
sidoin itseni kiinni kengännauhoilla
lähellä kasvavaan mielipuuhun
nojauduin myrskytuuleen
ja mietin ihan hiljaa
tuulen kyydissä liitelyn olin
jo oppinut liiankin hyvin
maanpinnalta katsoen kaikki näytti
niin erilaiselta ja huomasin viimein
en ollutkaan vapauden vanki
ja ikuinen kulkuri
sillä olihan puu ja oli tuuli
kuunneltavana
Kommentit