"Catblack" Kuin viimeistä päivää
Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
19.05.2012 - 13:24

Tämä on tyttäreni tekemä upea rakkausruno!!   

 

****

Myös minä rakastuin 

niinkuin tuhannet ennen minua 

ja miljoonat ennen heitä
 
Myös minä tunsin 
ettei kukaan voisi rakastaa niinkuin minä 
ja etten minä voisi rakastaa näin enää uudelleen
 
Myös minä itkin kuumia kyyneleitä
Luulin että kuolen
Luulin että olen yksin
 
Mutta rakkaus ei kuole eikä synny
Se on
Se on aina ollut ja se tulee aina olemaan
 
Se ravistaa meitä kaikkia yhtä lujaa
Joka kerta
Ja aina kuin ensimmäistä ja viimeistä kertaa
 
 
- Tanja Torvikoski -
 
18.05.2012 - 23:20

Seuraavaksi kaksi "häpeärunoa" seitsemän vuoden takaa. Häpeä on kiinnostava aihe ja olen itse aikoinaan miettinyt ja lukenut siitä paljonkin. Itseäni se on sitonut niin paljon elämässäni aikoinaan. Nykyään onneksi vähemmän. Toki on edelleen niitä itseaiheutettuja tilanteita, joissa terve häpeä on ihan asiaankuuluva seuraus. Kutsuisin niitä tilanteita "pöljän tytön syndroomaksi". 

****

Häpeä saa häpeämään
sitä että joutuu häpeämään
 
Sen spiraalilla ei ole loppua
lopusta tulee alku - aina uudestaan
 
Ja vihdoin mietit enää sitä
mten voisit välttää häpeää
 
Elämättä jättäminenkään ei auta
 
sillä häpeä herää eloon 
kuolleessa hengessäsikin
 
Ehkä se ei olekaan sinun häpeääsi
 
****
 
Aidosti hävennyt
 
Heräsin eräänä aamuna
hirvittävän häpeän kourista.
 
Rumempaa en ollut nähnyt
Todellisempaa en tuntenut.
 
Heräsin huomaamaan että
oikea häpeä on jotain vielä
enemmän kuin se
 
epämääräinen häpeän verkko
joka sitoo elämääni jatkuvasti.
 
Oikea, aito häpeä saa minut
raahautumaan rotkon reunalle
 
ja harkitsemaan hyppyä kunnes
hetkisen kuluttua huomaankin 
 
kyynelieni täyttäneen rotkon
kirkkaaksi armahduksenmereksi
 
 
v.2005
 
 
 
17.05.2012 - 12:53

 

 

kipuja siellä täällä 
 
ja aina siellä
eniten, missä
on herkin aisti
 
tietenkin se on niin,
luonnollisesti
 
silti toivoisin kovettuvani
saadakseni
 
jo rauhan
 
menkööt samalla 
kaikki pumpuliunelmat
kaikki höyhenhaaveet
 
kivi on kylmä 
ja kivi on kaunis
 
kiveen ei satu ja
kivellä saa istua
 
 
v.2005
 
17.05.2012 - 12:47

 

"Pidän sinusta tosi paljon
Rakastan sinua ihan - liikaa!"
 
Liikaa rakkautta ja kaikki tämä 
ylimääräinen tuska sydämestäsi
valunut minuun asumaan
 
Sitäkö tuo "liika" tarkoittaakin,
 
sen tähdenkö minulla on niin
kauhean paha olo jälkeesi?
 
Minua on rakastettu siis liikaa
 
Tästä lähin en taida haluta enää
rakkautta liikavarpaineen
 
Miten olisi uskollisuus 
ja luotettavuus sen sijaan?
 
v.2005
 
17.05.2012 - 00:13
 
riisutaan kultaiset kehikot
ja hopeiset haarniskat
 
istutaan ruohomättäälle
sanomaan pilville päivää
ja nautitaan 
keveydestä 
alastomuutemme
sylissä
 
nauretaan ääneen
ruohon kutitukselle 
paljaiden 
jalkapohjien alla
 
 
25.02.2006
 

 

12.05.2012 - 18:42

 Kirjoitin toiseen blogiini tuosta otsikon aiheesta avomielisen tekstin. Kipaiskaa lukemassa jos aihe kiinnostaa. 

Vilpittömästi Minun- blogi

05.05.2012 - 01:28

 

Puhutaan salaa sydäntemme
pehmeillä ja varmoilla
liikahduksilla 
 
Annetaan lyöntien rummuttaa 
kiihkeydellään 
rakkautemme 
määrää
 
Sydän ei valehtele 
ja se kuulee parhaiten
vain toisen sydämen totuuden
 
22.02.2006
 
05.05.2012 - 01:23

 

ota tuosta ihoni silkki
ja maksa siitä 
kehosi lämmöllä
 
halpaa ja helppoa
vaihtokauppaa lupaavaa
 
ota sielustani pieni pala
ja maksa siitä
sydämesi hyväilyllä
 
kallista ja vaikeaa
tunneliiketalouden koukeroita
 
vaikeaa olla ottamatta
mahdotonta antamatta
 
murrun ihosi alle 
kuitenkin 
 
 
20.02.2006
 
05.05.2012 - 01:09

 

 

kun jäiset pohjoistuulet
viiltävät ilolta terälehdet
 
viimeisetkin pelon pakoreitit
jäätyvät umpeen
 
ja itsetunnon himalaja
kääntyy nurinpäin
 
toivon vieläkin löytäväni
sen arktisen armahtajani
 
joka ei kavahda
jääkylmää kainalossaan
 
 
v.2005
02.05.2012 - 01:38

 

 

elämänhän on jatkuttava
tuntui miltä tuntui
halusin tai en
 
ei minulta kysytä
kukaan ei anna vaihtoehtoja
 
ja silti mietin niitä koko ajan
vaihtoehtoja tai jotain muuta
 
jotain muuta
kuin 
elämä
 
ei minulta kysytty
haluanko elää tämän elämän
vai haluanko elää lainkaan
 
ei sinultakaan
 
elämälle hylättynä
 
ohjekirjana 
ehdollistumien
sotkuinen vyyhti
 
 
v.2005
 
Kirjoittaja

TUIJA KARHINEN

Sanojen suoltamista ja elämää kuin viimeistä päivää ...

Valokuvat ovat itse ottamiani. En ole ammattilainen, mutta rakastan valokuvia ja siksi sitäkin harrastelen pienimuotoisesti kirjoittamisen ohella. Kuviani saa kopioida, mutta vain hyvään tarkoitukseen.:)

Kaikki runot, joista en ole muuta tekijää maininnut, ovat omiani myös. Toivon , että nautit lukemastasi. Kaikki runot ovat syntyneet aidoista tunteista ja kokemuksista.

RUNOT

KUVAT

P
OHDINTA JA PÄHKÄILY

Kuvablogini Uusin silmin löytyy osoitteesta http://tuitsuli.blogspot.com/

Pohdintablogini Vilpittömästi Minun löytyy täältä