sunnuntai, 31. joulukuu 2023

Uuden vuoden ajatuksia

Uuden vuoden alussa tehdään lupauksia. Lupaan olla parempi ihminen, lupaan laihtua, liikkua, olla ystävällinen, pitää huolta läheisistäni ja itsestäni. Lupaan menestyä, uudistua ja kasvaa. Usein käy kuitenkin niin, että lupauksemme eivät pidä. Ne vuotavat kuin seula. Ja pian huomaamme olevamme ihan niin kuin ennenkin. Hiukan eksyksissä, kaivaten jotain, mutta emme ihan ymmärrä mitä. Raahaudumme eteenpäin päivästä toiseen vetämällä lupauksiamme perässämme kuin niissä asuisi koko elämämme toivo ja armahdus. Ehkä huomenna muutos tapahtuu. Ehkä huomenna olen vahvempi. Tai sitten pyörimme ympyrää arpoen mikä risteyksistä on se oikea, koska joskus vaihtoehtoja on enemmän kuin tarpeeksi. Toisilla näkyy ehkä vain umpikujia, sillä tasan ei käy onnenlahjat.  

Tärkeintä ei kuitenkaan ole varmuus eikä sutjakka meno. Ei myöskään itselleen tehtyjen lupausten täysi toteutuminen. Tärkeintä on liikkua. Vaikka sitten ajoittain sitä ympyrää pyörien. Lepokin on tärkeää, mutta vain siksi, että jaksaisi taas liikkua. Enkä puhu nyt kuntoliikunnasta, vaikka sekin on tärkeää. Puhun mielen liikkumisesta, liikuttamisesta. Niin tärkeää kuin mielen tyhjentäminen välillä onkin, yhtä tärkeää on mielen avautuminen, uuden oppiminen ja mielen muuttaminen tai sen muuttumisen salliminen. 

Mieli ei ole joustamaton verkko, ei kallio. Mieli on kuin trampoliini, joustava, josta ajatukset pomppaavat ilmoille sitä korkeammalle, mitä vahvempia, innostuneempia tai iloisempia ne ovat. Mieli on kuin meri, aina liikkeessä ja elävä. Välillä tyyni, liikkumaton, kuin avoin ja tyhjä päiväkirjan sivu. Välillä myrskyisä, arvaamaton ja hiukan pelottava. Mieli on elämämme sisältö. Siellä asiat tapahtuvat. Eivät ulkopuolellamme. Ajatuksemme tekevät maailmamme. Siksi niitä on hyvä tutkia, pitää silmällä, tarkkailla ja erotella. Minkä niistä päästää mielen trampoliinille pomppimaan, mikä niistä ansaitsee tulla esiin ja muuttaa maailmaamme. 

Pysy liikkeessä, unohda lupaukset. Tutki mieltäsi. Älä huoli, vaikka meno tuntuisi välillä siltä kuin olisit raajarikko - pääset silti eteenpäin. Saat antaa hyvien ajatusten hyppiä molemmin jaloin, kantaa niitä kaksin käsin, mutta muista vahvistaa niitä ajatus kerrallaan. Tutki, valikoi, siivilöi ja nosta esiin ne parhaat. Arvosta niitä. Yhtä ainutlaatuista kerrallaan. 

Hyvää uutta vuotta! <3

SITTEN KUN
 
puuttuu aina jotain
 
jalkapuolena tai käsi
kantositeessä
 
konttaan tai kiipeän
 
silti kohti jotain
saavuttamisen arvoista
 
kunnes saan kantaa 
kaksin käsin
hyppiä 
molemmin jaloin
 
sitten kun, mutta ei nyt
 
nyt opettelen vahvistamaan
yhtä kerrallaan
 
yhtä ainutlaatuista
 

torstai, 6. huhtikuu 2023

Via Dolorosa

Meistä useimpien on kohdattava elämässämme Via Dolorosa ja käytävä se läpi, halusimme tai emme, jotta voisimme nousta eloon uutena ja selkeämpänä tietoisuutena. Tänä pitkäperjantaina kehotan jokaista kohtaamaan oman surunsa, omat pelkonsa, kipunsa ja katsomaan niitä silmiin. Kirjoittamaan tai puhumaan niistä, tuntemaan ne ja lopulta päästämään irti.
 
Vaikka kirjoitan paljon menneisyyden taakse jättämisestä, se ei tarkoita sitä, että kivut haudattaisiin pois mielestä ja yritettäisiin väkisin unohtaa. Se ei tule onnistumaan. Me emme luultavasti koskaan unohda traumoja ja väärinkohtelua. Muistijäljet ovat vahvoja.
 
Mutta, on oltava rehellinen, oltava auki ja valmis tuntemaan kipu suoraan. Näin pääsiäisenä voisi kai puhua kuin kiirastulesta, joka polttaa kuonan pois. Niin käy, kun kärsimystä ei yritä ulkoistaa pois itsestä, vaan lähtee tutkimaan itse tuskaa, tutustumaan sen sanomaan ja lopulta löytämään lohduttajan.
 
Lohduttajalla on monta nimeä ja yksi niistä on Rakkaus. Rakkaus on mahdollista löytää itsen sisältä, hiljaisesta hyväksynnästä ja myötätunnosta itseään ja tietään kohtaan. Hyväksyntä on sen näkemistä, mikä on ja mikä on ollut.
 
Myötätunto itseään, virheitään ja kipujaan kohtaan on polku vapauteen, mutta se ei ole oikotie. Se ei ole kaiken lakaisemista maton alle pois silmistä, pois mielestä. Ei. Vapauden tähden on käytävä läpi oma Via Dolorosansa, tutustuttava sen viestiin ja sen jälkeen lyötävä kättä sen kanssa.
 
On suurta rohkeutta astua surun, kivun ja polttavien kyynelten sillalle, mutta palkinto odottaa.
 
KOHTI KIPUA
siirrän suruni sanoiksi
näkymättömälle paperille
luotan että se jaksaa kantaa
murskatun mielen myllerryksen
jaksaa luotsata kanssani
pitkin sielun sameaa siltaa
kohti sattuvaa selkeyttä
välähdystä syvältä
kipua kuilun pohjalta
välttämätöntä
noustakseen eloon

torstai, 15. joulukuu 2022

Tässä kohdassa

siinä kohdassa

tulee tylsyys tai täyttymys

kun tajuaa

ei minulta mitään puutu

 

kun ei ole mitä etsiä

voi vain nähdä sen mitä on

tai uudelleen eksyä

keskiviikko, 30. marraskuu 2022

Antautuminen

Tunnetko elämän liikkeen? Sen, joka johtaa ja vie sinua kohti uutta ja kohti itseäsi.
 
Oletko huomannut, että kun vastustat tuota liikettä, tuota ohjaavaa tuulta, olemisesi muuttuu raskaaksi, hengityksesi työlääksi.
 
Et ehkä ole edes huomannut, että vastustat sitä. Et ehkä ole ollenkaan huomannut tuota elämän keveää työntövoimaa tai hellää tuulahdusta olkapäälläsi. Joskus se puhaltaa niin herkän vaimeasti, että on oltava ihan hiljaa paikallaan ja pikkuhiljaa heräteltävä koko kehon sisäinen kuulo ja tunto aistimaan sen lempeä kosketus. Se saattaa viedä aikaa.
 
Joskus tunnet sen myös viimana, tuiskuna ja tuiverruksena, joka tuntuu estävän kaikki pyrkimyksesi päästä eteenpäin. Silloin pysähdy jälleen hetkeksi. Anna itsesi vain olla ja unohda väkisin yrittäminen. Sinulle on annettu kutsu antautumiseen.
 
Elämän tuulilla on sanoma. Kuuntele niitä tuulia ja niitä liikkeitä koko olemuksellasi ja tulet tietämään polkusi suunnan. Nojaa siis vastatuuleen ja kiitä siitäkin. On levon aika.
 
 
ANTAUDUN
 
huojun hiljaa sinne tänne
kuin pieni väsynyt olki tuulenviemänä
 
uupunut hento heinänkorsi
viiman kanssa kauan kamppaillut
 
nämä tuulahdukset kuin
hyväilevät kädet ohjaamassa
 
huojun ihan hiljaa sinne tänne
taipuillen vastustelematta
 
ja tunnen vain elämän liikkeen riemua
kun saan nojautua vastatuulen syliin
 

perjantai, 18. marraskuu 2022

Liidä, ohjaa, pysähdy, jotta voit taas liitää

Kukapa ei haluaisi liidellä kuin kotka tuulen kantamana jylhissä vuoristoissa tai aavoilla lakeuksilla. Kukapa ei haluaisi katsoa kaikkea hiukan korkeammalta ja tuntea itsensä vahvaksi ja voittamattomaksi.
 
On kuitenkin tuulia, jotka voivat viedä mennessään, jos ei ole kotka. Jos osaakin vain liidellä ja tarpeen tullen ei osaakaan ohjata itseään tarkasti kohti maaliaan.
 
Ohjaaminen vaatii erikoistaitoja. Ehkä se vaatii pysähtymistä maanpinnalle ja asioiden tarkastelua sieltä käsin? Maanpinnan muotojen tarkastelua, puiden tutkimista ja tuulen suunnan havannointia. Ohjaaminen ilmassa on vaikeaa, jos ei tiedä mitä maan pinnalla on, mihin kannattaa ja voi ohjata.
 
Kun tuulet käyvät liian repiviksi ja hurjiksi, silloin on hyvä käydä vain hiljaa kuuntelemaan, mitä asiaa tuulella on. Ja puun puheeseen kannattaa myös yhtyä ja olla samaa mieltä, sillä puu, jos kuka tietää, miten itseä kannatellaan kauniisti ja miten ollaan sopusoinnussa tuulen kanssa.
 
Ja kun sen oppii, voi joskus kannatella myös muita hetken aikaa ja antaa sydämestään jopa pesäpaikan jollekin sitä tarvitsevalle toisinaan.
 
Muistakaamme siis tutkia juuriemme vahvuutta. Elämän tiellä tarvitsemme vakautta, tunnetta ja sisäistä tietoa siitä, keitä me oikein olemmekaan ja miksi seisomme juuri tässä kohdassa tänään.
 
NAUHATTOMAT KENGÄT
 
eräänä repivänä päivänä
sidoin itseni kiinni kengännauhoilla
lähellä kasvavaan mielipuuhun
nojauduin myrskytuuleen
ja mietin ihan hiljaa
tuulen kyydissä liitelyn olin
jo oppinut liiankin hyvin
maanpinnalta katsoen kaikki näytti
niin erilaiselta ja huomasin viimein
en ollutkaan vapauden vanki
ja ikuinen kulkuri
sillä olihan puu ja oli tuuli
kuunneltavana