Hirveytemme


On paljon sellaista, joka hirvittää
hirveydellään;

et olekaan se mitä luulit olevasi,
et olekaan se kypsä aikuinen,
et olekaan päässyt vaivastasi,

siitä mitä vihaat yli kaiken kaikissa.

Yli kaiken vihaat sitä ja näet
sen asuvan niissä muissa,
heidän mustissa silmissään, heidän
kouristuneissa käsissään,
heidän varautuneissa kehoissaan.

Ja se hirveys ei jätä sinua koskaan
sillä se löytää sinut joka päivä
uudelleen aina vain kauhistuttavampana.

Etkä voi ymmärtää, miksi juuri sinulle
annettiin tämä vaiva, sinähän olet
tehnyt niin paljon työtä ollaksesi
jotain ihan muuta, ollaksesi vapaa.

Nyt sinun pitää vain olla sinä,
olla hirveä ja kestää se, että
se on vallannut kodistasi huoneen.

Voit yrittää sulkea sen huoneen oven,
teljetä  kiinni hyvyyden pölkyllä,
armahtavaisuuden säpellä. kuvitellen
olevasi nyt turvassa.

Mutta hyvyytesi on niin hauras,
armahtavaisuutesi niin ailahteleva.

Antakaa anteeksi, että minä
vihaan sitä teissä!

Antakaa anteeksi, etten anna sitä
teille koskaan anteeksi,

ja vielä vähemmän itselleni.