Löysin vanhan runoni, jossa käsittelen sitä jatkuvaa syyllisyyden tunnetta, jos ei jaksa olla aktiivinen koko ajan. Minähän olen yksi mukavuudenhaluisimpia, mitä maa päällään kantaa, mutta onneksi on avarat näköalat :)
Kivikasan päällä
Uupumus käskynjakajana
ja suunnannäyttäjänä
kohti levähdyspaikkaa
Suljen silmäni ja vaivun
tekemättömyyden laineille
kellumaan vapaasti
Syyllisyys levonryöstäjänä
ja kivenä painamassa pohjaan,
estämässä kellumisyritystä
Heitänpä kivet tuonne
muiden kaltaistensa joukkoon,
huonommuuden kivikasaan
Sen päällehän voi kohta kiivetä
näkemään avartuvan näköalan
ja suunnannäyttäjänä
kohti levähdyspaikkaa
Suljen silmäni ja vaivun
tekemättömyyden laineille
kellumaan vapaasti
Syyllisyys levonryöstäjänä
ja kivenä painamassa pohjaan,
estämässä kellumisyritystä
Heitänpä kivet tuonne
muiden kaltaistensa joukkoon,
huonommuuden kivikasaan
Sen päällehän voi kohta kiivetä
näkemään avartuvan näköalan
Kommentit