En tiedä laittaisiko tämä "runon" Ihmissuhdekiemurat-kategoriaan vai Varjojen varjot-kategoriaan. Tympeä aihe silti, tympeä päivä. Tympeitä lähisukuongelmia. Haluan muuttaa Kiinaan pysyvästi  :(
 



 

Miun mieluummin


villipedoksi kasvanut kissaemo

yrität raadella minut kaltaiseksesi
yrität kynsiä minusta esiin julmuuden

etkä siedä sitä, että kieltäydyn
tulemasta kaltaiseksesi

yritän paeta vaativaa karjuntaasi
joka kaikuu korvissani vielä
kilometrien päähän

ajattelet, että olen ansainnut saman
osan kuin sinä, mutta olet väärässä

minulla on oma ansaittu osani

minulla on lämmin koti ja peti,
minulla on kiipeilyteline, lankakerä
ja taito kehrätä

itse minä ne minulle hankin

ei tämä kissa osaa leijonan kieltä
eikä se edes halua

leikkiä se vain haluaa ja kehrätä
suloista onnenlankaa

karju toki vapaasti, mutta älä vaadi
minua karjumaan kanssasi

sillä en osaa kuin miukua säälittävästi
joten kestä se, kestänhän minäkin
karjuntasi

enkä sulje sinua häkkiin
vaikka pelkäänkin

miksi siis tappaisit kesyyteni?