(kuva Oulun Nallikarista)

Tämä lämpö on ollut aivan ihanaa, siitäkin huolimatta, että se välillä on ollut hiukan liiankin polttavaa. Mutta miettikää...ei tällaista pitkäaikaista helleaaltoa ole niin usein. Ymmärrän toki, jos se joillekin on liikaa. Varsinkin vanhuksille ja tietyistä perussairauksista kärsiville. Mutta itse vaan nautin, vaikka vietänkin usein sen kuumimman ajan sisällä kotona vaikkapa vain virkaten tai valokuvia muokaten. Tykkään mennä ulos oleskelemaan vasta illalla, kun olen muutenkin iltaihminen. Toki hyvin varhaiset aamut olisivat tässä säässä myös elämys, mutta itselleni se tarkoittaisi läpi yön valvomista. Ehkä senkin vielä teen jossain vaiheessa. Pääsehän sitä sitten nukkumaan sen jälkeen.

Olen miettinyt tässä lämpöaallon keskellä, miten ihanaa olisi muuttaa johonkin lämpimään. Sellaiseen ei liian lämpimään, mutta jossa olisi pääosin kohtuullisen lämmintä. Viileääkin saisi olla, mutta ei mitään paukkupakkasia. Ei edes välttämättä lunta, vaikka lumesta tykkäänkin. Mikähän paikka se voisi olla? Keski-Eurooppa? Ranska? Saksa?

Olen käynyt Ranskassa pari kertaa. Eka kerta oli semmonen läpi Euroopan ajelu ja pysäkki oli Ranskan eteläosassa, en muista paikan nimeä. Olin silloin nuori, raskaana ja meillä oli lauluryhmän kanssa esiintyminen eräässä hengellisessä tapahtumassa. Se oli mielenkiintoinen matka. Ajeltiin neljän hengen porukalla vuokra-autolla Etelä-Ranskaan ja takaisin. Reissu kesti kaksi viikkoa. Nyt en ehkä lähtis...oli liian nopea käynti. Otti voimille. Mutta tulipa ajeltua autobaanoilla 160km/h. Oli aika haipakkaa. Ja Italiassa autokulttuuri meinasi tappaa meidät. Olin ilmeisesti liian hidas tai jotain, mut joku musta urheiluauto kieppasi moottoritiellä eteeni ja jarrutti edessäni niin, et meinasin törmätä siinä hurjassa vauhdissa siihen...meinasin kuolla säikähdyksestä ja niin koko muukin porukka. Vieläkin muistan sen, kuinka tärisin, kun jouduin menemään huoltoaseman pihalle rauhoittumaan. Se oli ehkä koko reissun ikävin tapahtuma. :(

Olen käynyt myös Pariisissa. Se oli v.1996. Valmistuin sairaanhoitajaksi ja teimme oppilaiden kanssa valmistumisen kunniaksi matkan sinne. Se kesti viikon ja oli kyllä elämys. Kuvitelkaa Notre-Dame ja sen kellojen ääni. Ok, ei sitä voi kuvitella. Mutta minä olen kokenut sen. Kävelimme hotellilta katsomaan kyseistä kirkkoa ja sitä lähestyessä kuului kirkonkellojen ääni - ääni jota en osaa kuvailla. Kumeat, mystiset kellot soivat epätahtiin, mutta kuitenkin täysin oikein ja kun samalla eteen avautui yksi maailman kauneimmista ja mahtipontisimmista kirkoista, olo oli sanaton. Se elämys oli kuin jostain eri maailmasta. Oikeastaan koko Pariisi oli eri planeetalta.

Iso elämys oli sekin, kun menin metrolla Pariisin uuteen kaupunkiin. Olin jo monta päivää kierrellyt vanhassa, upeassa, mitä mahtavimpien rakennusten täyttämässä kaupungissa ja sitten menin uuteen kaupunkiin. Silloinkin koin, että nyt minut vietiin jonnekin ihan eri maailmaan. En osaa selittää niitä suuria tunteita, mutta olin pelkästään mykkänä siitä näkymästä. Uusi kaupunki oli kaunis. Se modernius kaiken vanhan ja koristeellisen ihmeyden jälkeen oli niin koskettavaa. Jotenkin raikastavaa.

Mutta ei sen enempää matkailusta. Kesä ja suuri lämpö on vain tuonut kaipuun muuttaa jonnekin lämpimään.