Ajoin autollani äsken kauppaan. Cd-soittimeni on ollut pitkään haluton yhteistyöhön (voi toki johtua myös kuluneista levyistä), mutta nyt - pitkän ajan jälkeen - se yht'äkkiä alkoikin soida! Jee! Kaiuttimista alkoi kuulua Poetsien Late Goodbye-biisi ja olin ihan älyttömän innoissani. Tuo biisi ei ole mitenkään suosikkini heiltä, mutta tykkään kyllä siitäkin. Se tulee keikoilla yleensä loppupuolella, enkä tietenkään iloitse siitä, et keikka loppuu, joten biisillä on itseeni huono tunneyhteys siitäkin syystä :( Tykkään kuitenkin lähes jokaisesta biisistä, mitä he ovat julkaisseet. Ilon päivä oli kuitenkin se, että saatoin kuunnella autossa musiikkia taas.
Siitä inspiroituneena ajattelin kuunnella tätä eka levyä tänään pitkästä aikaa hiukan enemmän. Löysin Poetsit 2008 ja muistan, kun löysin heidät ja olin ihan kuin hypnoosissa muutaman kuukauden. Yritin epätoivoisesti kiriä umpeen sitä aikaa, mitä en ollut viettänyt heidän kanssaan. Oli ilmestynyt jo kaksi levyä ennen minua (ennen tietoisuuttani heistä) ja oli pakko tutustua niihin nopeasti - HYVIN NOPEASTI. Jep, suurta rakkautta oli ilmassa!! Ostin tietenkin heti nuo kaksi albumia ja rakastuin niihin yhtä lujaa kuin juuri silloin ilmestymässä olevaan Revolution Roulette-albumiin.
Tällä ensimmäisellä levyllä on ihan huikeita biisejä. Jos palaan ajassa taaksepäin ja muistelen, mitkä biisit ensimmäisenä minua koskettivat, niin ihan ekaksi ehkä Someone Special, Don't Mess With Me, Overboard, Stay. Ja toki kaikista muistakin tykkäsin. Mut muistan, et Sleep teetti enemmän aikaa. Nyt pidän sitä kyllä todella upeana kappaleena ja yleensä itken, jos kuulen livenä. Nyyh. Voi minua. :D
Onko tämä albumi Poetsien paras? En halua laittaa heidän levyjään järjestykseen. Jokainen albumi kuvaa jotain ajanjaksoa ja siltä ajalta opittuja asioita. On parisuhdekipuja, on kaipuuta, on kykyä jopa jo opettaa muita ja silti koko ajan säilyy hauraus ja herkkyys. Toivon ainakin niin. Oikeastaan heidän jokaisella levyllään on havaittavissa tämä "elämän merkkien" aiheuttaman tuskan ja siitä opitun viisauden leikki.
Tällä ekalla levyllä kuulen myös paljon kitaroita monella tavalla ja siitä pidän. Ja nyt juuri korvissani soivan pianon äänen soisin kuuluvan pidempäänkin (Someone Special... ja Sleep...). En tiedä tarkkaan kuinka paljon heidän musiikkinsa on muuttunut noista alkuajoista - he tietävät paremmin. Olen pitänyt kuitenkin lähes kaikesta.
Olin ajatellut analysoivani noita biisejä tai kertovani fiiliksiäni, mutta ehken kuitenkaan. Ne ovat vain minun tunteitani, eikä niitä voi yleistää.
Kommentit