häpeänkö himoani
kiroanko kaipuutani
jos käsiini ilmestyneet rypyt
voisivat huutaa
ne sanoisivat:
hävetkää, te jotka veitte
minulta mahdollisuuden
ihojen leikkiin aikanaan
kierikää syyllisyydessä te
kaikki, jotka jätitte minuun
tämän pohjattoman ikävän
enkä kuitenkaan voi tehdä
mitään poistaakseni
nämä kiduttavat merkit
menetetystä
palleani kouristelee tyhjän
sylin painosta
minun täytyy jaksaa kantaa
tätä tulvaa sisälläni, koska
loputon epätoivo rakensi
janoisten silmieni taakse
polttavan paahteiset padot
pakahdun paljoudesta,
jota sinä et tunnu kaipaavan
siksi ylipaisuneen sydämeni
astinlautana on tänään
raastinrauta
jotta uskaltaisit maistaa minua
edes raastettuna
Kommentit