(Tässä osassa käsittelen luopumista ja sitä seurannutta sisäänpäinkääntyneisyyttä sekä liiallista yksinäisyyttä monin eri sanakääntein.)
Näin kivessä fossiilin - fossiilissa uuden sieluni
Turhautunut kaivaja
mistä tietää milloin kaivuu tulee lopettaa
milloin kuoppa on riittävän syvä
ja milloin on annettava periksi
ja myönnettävä että aarre on
jo löytynyt
että tuo kiveen jämähtänyt
ankea fossiili tuossa
on nyt se oikea?
Löydöt eivät aina tuota sitä tulosta, mitä me odotamme. Löydöt voivat olla parempia kuin miltä ne ensin näyttävät. Kannattaa pysähtyä tutkimaan fossiilia, ymmärtää ettei enää kannata olla...
Hippasilla
aina ennen olin hippasilla kuoleman kanssa
sitten päätin
pidetään toisillemme tänään seuraa
silitellään ja vierekkäin nukutaan
ja on meillä jo aika hyvät välit
en potkinut kuolemaa lattialle
ja se antoi minulle peiton kokonaan
tätä menoa me vielä rakastutaan toisiimme
Kuolema kumppanina uskallan katsoa elämääkin silmiin rohkein katsein ja jopa toivoa että...
Silloin kun jäädyn
kun jäiset pohjoistuulet
viiltävät ilolta terälehdet
viimeisetkin pelon pakoreitit
jäätyvät umpeen
ja itsetunnon Himalaja
kääntyy nurinpäin
toivon vieläkin löytäväni
sen arktisen armahtajani
joka ei kavahda
jääkylmää kainalossaan
Sillä...
Sulan aikanaan
mitä tehdä surulle joka ei suostu loppumaan
ei vihaamalla, ei ikävöimällä, ei unohtamalla
mitä tehdä sille
antautuako sen syvälle syksylle
syysmyrskyn kylmiin kouriin kaivautua
kasvaa yli talven kohti kesää
ja antaa lämmön sulattaa surun jää
niinkuin aurinko tekee -
jäältä lupaa kysymättä
Joskus odottaminen on hyvästä, joskus hyvästä on vain...
Luopuminen
luopuminen vaatii uskoa uuteen
siihen, mikä ei vielä edes ole
nähdä näkymätön
uskoa uskomaton
elää elämätön
astua tyhjyyteen ja luottaa, että
siipien kantavuus testataan vain
lennon aikana
Hyppääminen tyhjän päälle ei ole helppoa, sillä se vaatii rohkeutta ja usein ihminen miettiikin...
Pienuus - hyvä vai paha
joskus kuvittelen olevani paljon pienempi kuin olen
se voi olla hyväkin asia
voi leikkiä huomaamatonta ja luulla
että se onnistuu
voi jättää isot tehtävät isoille ihmisille
voi siirtää suuret haaveet suurille ihmisille
säästyy turhalta ponnistelulta ja jää
aikaa vain ihmetellä ja olla
jää ehkä myös jotain saavuttamatta
mutta jos huomaakin olevansa iso
aikuinen ja vastuullinen
vaatiiko se liikaa
olla itsensä kokoinen?
pitääkö sitä varten hylätä pienuus?
Ei tarvitse, sillä olemme matkalla...
Ihmisyyteen
ei ole täydellisiä ihmisiä
mutta on täydellinen ihmisyys
sen sisään mahtuu haavoittunutkin
ihminen
Joten mitä hätää tässä on, vaikka usein käykin niin, että...
Vuorosanoja etsin
kun unohtaa näytelmän sanat
on kai pakko improvisoida
tai sitten
antaa kuiskaajille töitä
ja antautua nöyrästi
kuulijan paikalle
Siihen tarvitaan hiljaisuutta, jolle...
Vastaan kyllä
hiljaisuudessa kuulen parhaiten
sydämeni kysyvän sykkeen ja
kun rauhoitan mieleni pauhun
voin vastata itselleni kyllä
Kyllä, mikä mahtava sana. Kyllä elämälle! Mutta ei se ole helppoa, on paljon pelkoja ja joskus sana kyllä on kuin...
Tasapainoilua
yritän ottaa askeleen ulos turvasäilöstäni
tunnen voimieni vilkuilevan
epäröivästi ympärilleen
jaksanko siirtää jalkaani
vai jääkö se puolitiehen?
se ainakin on varmaa, että tuossa
asennossa menetän taatusti
ennen pitkää voimani ja tasapainoni
Niin, pitää osata päättää vaikkapa, onko...
Hyvä olla yksin vai ei
yksinäisyydessä on monta hyvää puolta
jos ei halua, ei tarvitse muistaa mitään
tosiasioita itsestään
ja voi unohtaa kaikki tosiasiat muista
yksinäisyys voi antaa, mutta se voi myös ottaa
se voi antaa kyvyn tiedostaa hetki
mutta se voi viedä kyvyn tiedostaa totuus
yksinäisyys pitäisi olla pakollista
mutta vain oikein annosteltuna
Sillä yksinäisyys voi olla myös...
Näkösuoja
valitsin yksinäisyyden
vai valitsiko se minut?
ehkä kumpaakin
ympärilläni se riippuu
kuin tiheä verkko
kudottu sekunnin silmukoista
kirjottu tunti tunnilta
päivien peitteeksi
vuosien viitaksi
estämään näkemistä
Se voi olla lisäksi...
Aina sitä samaa
ties kuinka mones kerta kun otan nuo avaimet
harkitulla liikkeellä seinältä kaulaani
samalla tavalla, päättäväisesti
avaan tuon keltaisen oven ulkomaailmaan
ja katselen eteistä hetkisen ovella seisten -
arvioin sen kutsuvuutta
ties kuinka mones kerta kun kävelen
nuo portaat alas, tuijotan noita kuluneita seiniä
kuljetan koiraa tutulla lenkkipolulla
ja kysyn itseltäni; mikä on kaiken tämän
toistuvan tarkoitus
ties kuinka monennen kerran
enkä saa mitään vastausta, enkä odotakaan
Yksinäisyydessä voi käydä myös näin...
Kuka sen kissan hännän nostaa
olen yrittänyt nostaa häntääni
omin käsivoimin sitä ylhäällä roikottanut
mutta palkinnoksi olen saanut vain
halveksuntaa ja kummastusta
häntä on menettänyt oman voimansa
ja minä olen kasvanut kieroon
hännän päästä kiinni pidellessä
ei kai siis tarvitse ihmetellä tuota
palkintoakaan
Lisäksi oppii taitavasti sanomaan...
En minä, joku muu
vastuun pakoilu kuin taidelaji
luovaa toimintaa joka purkautuu
tulivuoren lailla
ihan itsestään, lupaa kysymättä
silloin kun pitäisi toimia
kuin nappi jota välttämispiru
painaa aina kun huomaa että
pitäisi tarttua ohjaksiin
ja siltä epätaiteelliseltakin
löytyy luovimmat ideat kautta aikojen
ja selitysmestari löytyy housuistasi
Luovuutta löytyy tarvittaessa meistä kaikista. Ethän kuitenkaan halua olla niin kuin...
"Kauniit" kesäkukkani
viimekesäiset kesäkukat vielä parvekkeella
tilataiteeksi kai kutsua jo voisi
törröttävät oksat, harmaankeltaiset lehdet
tököttävät jämäkästi paikoillaan
niitä ei tuuli hetkauta
ankeaa kenties, mutta kertovaa
kuivuneet kukat kuin lakastunut elämäni
emme me tarvitse vettä pysyäksemme tässä tilassa
me kökötämme oksat töröllään - satoi tai paistoi
kesäkukkien voinnilla on väliä, mutta
me olemme helppohoitoisia
Niin kuivaa ja pysyvää, yksinäisyyden kestävää. Ja sinnikkäästi haluan silti olla...
Erakko
puhelimen ääni jo kauan sitten vaimennettu
häiritsee tasaista rauhaani
ovikellon soitto aiheuttaa oudon
tanssiesityksen; hiiviskelevä puumailmiö
naapuriin törmääminen porraskäytävässä
saa tutkimaan talon arkkitehtuuria;
"kaunis" tuo 70-luvun valaistus
päällekäypä ystävä soittaa
äänettömään puhelimeeni, taas
vain kuukausi viime kerrasta
nautin yksinäisyyden itsekkäästä
onnesta täysin siemauksin
saan kai itse päättää milloin
avaan sydämeni?
Vapaus vallitkoon, sillä onhan ymmärrettävää, että pettymysten jälkeen haluaa elää...
Suojattua elämää
naamarin takana kasvaneena
sen suojassa oppinut olemaan
viileä, varma ja harkittu tapaus
naamio, kuin kiinniliimattuna
kasvoille tuskan tulessa palaneena
ilmeiden vääristymänä
otetaan se pois, mutta miten?
hiljaa hivuttaen ja kauan satuttaen
vai nopeasti riistäen kasvot siinä
samalla menettäen
ei kukaan pakota naamareita
riisumaan - sielu vain huutaa
vapautustaan
(jatkuu...)
Kommentit