(Tässä osassa käsittelen luopumista ja sitä seurannutta sisäänpäinkääntyneisyyttä sekä liiallista yksinäisyyttä monin eri sanakääntein.)

 

Näin kivessä fossiilin - fossiilissa uuden sieluni

 

 

Turhautunut kaivaja

 

mistä tietää milloin kaivuu tulee lopettaa

milloin kuoppa on riittävän syvä

 

ja milloin on annettava periksi

ja myönnettävä että aarre on

jo löytynyt

 

että tuo kiveen jämähtänyt

ankea fossiili tuossa

on nyt se oikea?

 

Löydöt eivät aina tuota sitä tulosta, mitä me odotamme. Löydöt voivat olla parempia kuin miltä ne ensin näyttävät. Kannattaa pysähtyä tutkimaan fossiilia, ymmärtää ettei enää kannata olla...

 

Hippasilla

 

aina ennen olin hippasilla kuoleman kanssa

sitten päätin

pidetään toisillemme tänään seuraa

silitellään ja vierekkäin nukutaan

ja on meillä jo aika hyvät välit

en potkinut kuolemaa lattialle

ja se antoi minulle peiton kokonaan

tätä menoa me vielä rakastutaan toisiimme

 

Kuolema kumppanina uskallan katsoa elämääkin silmiin rohkein katsein ja jopa toivoa että...

 

Silloin kun jäädyn

 

kun jäiset pohjoistuulet

viiltävät ilolta terälehdet

viimeisetkin pelon pakoreitit

jäätyvät umpeen

ja itsetunnon Himalaja

kääntyy nurinpäin

toivon vieläkin löytäväni

sen arktisen armahtajani

joka ei kavahda

jääkylmää kainalossaan

 

Sillä...

 

Sulan aikanaan

 

mitä tehdä surulle joka ei suostu loppumaan

ei vihaamalla, ei ikävöimällä, ei unohtamalla

 

mitä tehdä sille

 

antautuako sen syvälle syksylle

syysmyrskyn kylmiin kouriin kaivautua

 

kasvaa yli talven kohti kesää

ja antaa lämmön sulattaa surun jää

 

niinkuin aurinko tekee -

jäältä lupaa kysymättä

 

Joskus odottaminen on hyvästä, joskus hyvästä on vain...

 

Luopuminen

 

luopuminen vaatii uskoa uuteen

siihen, mikä ei vielä edes ole

nähdä näkymätön

uskoa uskomaton

elää elämätön

astua tyhjyyteen ja luottaa, että

siipien kantavuus testataan vain

lennon aikana

 

Hyppääminen tyhjän päälle ei ole helppoa, sillä se vaatii rohkeutta ja usein ihminen miettiikin...

 

Pienuus - hyvä vai paha

 

joskus kuvittelen olevani paljon pienempi kuin olen

se voi olla hyväkin asia

 

voi leikkiä huomaamatonta ja luulla

että se onnistuu

 

voi jättää isot tehtävät isoille ihmisille

voi siirtää suuret haaveet suurille ihmisille

 

säästyy turhalta ponnistelulta ja jää

aikaa vain ihmetellä ja olla

 

jää ehkä myös jotain saavuttamatta

 

mutta jos huomaakin olevansa iso

aikuinen ja vastuullinen

 

vaatiiko se liikaa

olla itsensä kokoinen?

 

pitääkö sitä varten hylätä pienuus?

 

Ei tarvitse, sillä olemme matkalla...

 

Ihmisyyteen

 

ei ole täydellisiä ihmisiä

mutta on täydellinen ihmisyys

sen sisään mahtuu haavoittunutkin

ihminen

 

Joten mitä hätää tässä on, vaikka usein käykin niin, että...

 

Vuorosanoja etsin

 

kun unohtaa näytelmän sanat

on kai pakko improvisoida

tai sitten

antaa kuiskaajille töitä

ja antautua nöyrästi

kuulijan paikalle

 

Siihen tarvitaan hiljaisuutta, jolle...

 

Vastaan kyllä

 

hiljaisuudessa kuulen parhaiten

sydämeni kysyvän sykkeen ja

kun rauhoitan mieleni pauhun

voin vastata itselleni kyllä

 

Kyllä, mikä mahtava sana. Kyllä elämälle! Mutta ei se ole helppoa, on paljon pelkoja ja joskus sana kyllä on kuin...

 

Tasapainoilua

 

yritän ottaa askeleen ulos turvasäilöstäni

tunnen voimieni vilkuilevan

epäröivästi ympärilleen

 

jaksanko siirtää jalkaani

vai jääkö se puolitiehen?

 

se ainakin on varmaa, että tuossa

asennossa menetän taatusti

ennen pitkää voimani ja tasapainoni

 

Niin, pitää osata päättää vaikkapa, onko...

 

Hyvä olla yksin vai ei

 

yksinäisyydessä on monta hyvää puolta

jos ei halua, ei tarvitse muistaa mitään

tosiasioita itsestään

ja voi unohtaa kaikki tosiasiat muista

 

yksinäisyys voi antaa, mutta se voi myös ottaa

se voi antaa kyvyn tiedostaa hetki

mutta se voi viedä kyvyn tiedostaa totuus

 

yksinäisyys pitäisi olla pakollista

mutta vain oikein annosteltuna

 

Sillä yksinäisyys voi olla myös...

 

Näkösuoja

 

valitsin yksinäisyyden

vai valitsiko se minut?

ehkä kumpaakin

ympärilläni se riippuu

kuin tiheä verkko

kudottu sekunnin silmukoista

kirjottu tunti tunnilta

päivien peitteeksi

vuosien viitaksi

estämään näkemistä

 

Se voi olla lisäksi...

 

Aina sitä samaa

 

ties kuinka mones kerta kun otan nuo avaimet

harkitulla liikkeellä seinältä kaulaani

samalla tavalla, päättäväisesti

avaan tuon keltaisen oven ulkomaailmaan

ja katselen eteistä hetkisen ovella seisten -

arvioin sen kutsuvuutta

 

ties kuinka mones kerta kun kävelen

 nuo portaat alas, tuijotan noita kuluneita seiniä

kuljetan koiraa tutulla lenkkipolulla

ja kysyn itseltäni; mikä on kaiken tämän

toistuvan tarkoitus

ties kuinka monennen kerran

enkä saa mitään vastausta, enkä odotakaan

 

Yksinäisyydessä voi käydä myös näin...

 

Kuka sen kissan hännän nostaa

 

olen yrittänyt nostaa häntääni

omin käsivoimin sitä ylhäällä roikottanut

mutta palkinnoksi olen saanut vain

halveksuntaa ja kummastusta

 

häntä on menettänyt oman voimansa

ja minä olen kasvanut kieroon

hännän päästä kiinni pidellessä

 

ei kai siis tarvitse ihmetellä tuota

palkintoakaan

 

Lisäksi oppii taitavasti sanomaan...

 

En minä, joku muu

 

vastuun pakoilu kuin taidelaji

luovaa toimintaa joka purkautuu

tulivuoren lailla

ihan itsestään, lupaa kysymättä

silloin kun pitäisi toimia

kuin nappi jota välttämispiru

painaa aina kun huomaa että

pitäisi tarttua ohjaksiin

ja siltä epätaiteelliseltakin

löytyy luovimmat ideat kautta aikojen

ja selitysmestari löytyy housuistasi

 

Luovuutta löytyy tarvittaessa meistä kaikista. Ethän kuitenkaan halua olla niin kuin...

 

"Kauniit" kesäkukkani

 

viimekesäiset kesäkukat vielä parvekkeella

tilataiteeksi kai kutsua jo voisi

 

törröttävät oksat, harmaankeltaiset lehdet

tököttävät jämäkästi paikoillaan

niitä ei tuuli hetkauta

 

ankeaa kenties, mutta kertovaa

kuivuneet kukat kuin lakastunut elämäni

 

emme me tarvitse vettä pysyäksemme tässä tilassa

me kökötämme oksat töröllään - satoi tai paistoi

 

kesäkukkien voinnilla on väliä, mutta

me olemme helppohoitoisia

 

Niin kuivaa ja pysyvää, yksinäisyyden kestävää. Ja sinnikkäästi haluan silti olla...

 

Erakko

 

puhelimen ääni jo kauan sitten vaimennettu

häiritsee tasaista rauhaani

 

ovikellon soitto aiheuttaa oudon

tanssiesityksen; hiiviskelevä puumailmiö

 

naapuriin törmääminen porraskäytävässä

saa tutkimaan talon arkkitehtuuria;

"kaunis" tuo 70-luvun valaistus

 

päällekäypä ystävä soittaa

äänettömään puhelimeeni, taas

vain kuukausi viime kerrasta

 

nautin yksinäisyyden itsekkäästä

onnesta täysin siemauksin

saan kai itse päättää milloin

avaan sydämeni?

 

Vapaus vallitkoon, sillä onhan ymmärrettävää, että pettymysten jälkeen haluaa elää...

 

Suojattua elämää

 

naamarin takana kasvaneena

sen suojassa oppinut olemaan

viileä, varma ja harkittu tapaus

 

naamio, kuin kiinniliimattuna

kasvoille tuskan tulessa palaneena

ilmeiden vääristymänä

 

otetaan se pois, mutta miten?

 

hiljaa hivuttaen ja kauan satuttaen

vai nopeasti riistäen kasvot siinä

samalla menettäen

 

ei kukaan pakota naamareita

riisumaan - sielu vain huutaa

vapautustaan

 

(jatkuu...)