Irrotan otteen, päästän irti, luovutan - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Sitä teen juuri nyt. Rakkauteni (se paljon hyvääkin opettanut) aiheutti loppuvaiheissaan pelkkää tuskaa ja kummallisia taantumiskohtauksia. En tahdo enää sitä. Tahdon jotain muuta, jotain tasapainoisempaa. Tahdon rakastaa itseäni. Olen loukannut itseäni ja monia muitakin riippumalla kiinni saavuttamattomassa. Tämä herääminen on ollut aika kovan takana enkä toki ole vieläkään varma, olenko edes herännyt vai vain hetkiseksi havahtunut. Siltikin, tahdon kirjoittaa tämän ylös, jotta muistaisin myöhemmin, että joskus jopa heräsin hetkeksi. Nyt olen hereillä.

Tahdon irrottaa otteeni, sen kouristuksenomaisen ja kuin halvaantuneen. Käteni liikkuu, sormeni avautuvat - nyt on toimittava ja liikuttava poispäin. Itseni, muiden ja myös sinun vuoksesi.

Anna anteeksi, minäkin yritän.