Monta aikaista aamua peräkkäin, väsymyksen tuottamaa itsetunto-ongelmaa, stressiä, ikävää, yksinäisiä oloja ja sen semmoista tekevät tehtäväänsä ja nyt tunnen itseni äärettömän nuutuneeksi. Nukuin yli kolmen tunnin kauneusunet?!  Kun katsoin peiliin sen jälkeen, ei voinut kuin kysyä itseltään; kuinka kauan ihmisen pitää nukkua tullakseen edes siedettävän näköiseksi??

Tukka pystyssä kiirehdin kuitenkin kirjastoon palauttamaan myöhässä olevat lainani; Dundefeltin Intuition, Dyerin Pyrkimyksen voiman ja Englanniin kielen kuuntelulurssin (Alkeet..HUOM!), jota en tosin tainnut saada suoritettua kunnialla läpi. Kirjastossa selailin kirjoja tai oikeastaan katselin niiden kansia (vertailin omaani ja valuin hiljalleen maanrakoa kohti); miksi me vertailemme ja miksi minä vertaan ammattilaisten suunnittelemia kansia omaani? Yritin ajatella positiivisesti; itse alusta asti tehty on aina parempi, kuin kaupasta ostettu valmis tuote. OLEN RIITTÄVÄN HYVÄ. Joskus on myös vaikea ymmärtää, miksi ei osaa ihan kaikkea ja toinen äärilaita; miksi ei ole energiaa opetella edes jotain hyvin, vaikka perunoiden keittoa ja kodin hoitoa. Tai vaikkapa kirjoittamista, joka sentään kutsuu jollain tavalla luokseen. Miksi sitä on niin saamaton?

Tuosta kaikesta masentuneena riensin kirjastosta lähikauppaan ostamaan lohtua. Suklaapatukan ja yhden (vain) siiderin. Sitten tietokoneelle etsimään lisää lohtua ja saamaankin sitä. Kiitos virtuaaliystävien ja niiden ihan oikeidenkin. Kyllä tämä tästä. Olen vain niin julman väsynyt, fyysisesti lähinnä. Työuupumusta tää vain on pienessä mittakaavassa onneksi vielä. Se suurikin on koettu, joten onpahan vertailukohtaa ja tietoa, jos se sattuu uhkaamaan.

1882118.jpg
                           

                              Kuinka kauniilta voi työpaikka näyttääkään hyvällä säällä :)
                              (Ja kaukaa katsottuna)