En varmaan koskaan kasva aikuiseksi. Tämä biisi on mulle rakas, vaikkakin tähän liittyy draamaa ja jopa "kuolemanvaaraa".

Mutta muistan niin elävästi erään päivän Helsingissä, jolloin kuuntelin tätä ja olin ehkä eniten elämässäni täpinöissäni. Olin menossa mielibändini keikalle ja vieläpä hienoon ravintolaan. Olin käynyt ostamassa itselleni päivällä kivat kuteet, aurinko paistoi ja ilma oli enemmän kuin ihana. Se oli täydellinen. Paras päivä ikinä!

Kuuntelin tätä biisiä kotona, tanssin ja pompin. Olin maailman onnellisin nainen. Asuin mielikaupungissani. Illalla odotti mielibändini kohtaaminen. Ja olin omasta mielestäni niin kaunis, ihana ja täysin valmis tuohon kohtaamiseen.

Mutta asfaltti polttaa, se todellakin polttaa.

Kaikki meni jotenkin pieleen. Näin kyllä bändini, mutta sen jälkeen kaikki meni pilalle. Kadotin itseni ja itsetuntoni. Join liikaa. Jäin yöbussista pois väärällä pysäkillä - kaukana kotoa. Kävelin yöllä yksin, kengät kädessä kohti kotia, joka ei tuntunut lähestyvän yhtään. Jalkoja särki, kaikki näytti ihan samealta. Yhtä äkkiä vieressäni oli mies, ulkomaalainen. Säikähdin, lähdin melkein juoksemaan. Hän yritti keskustella, mutta en halunnut. Lopulta hän poistui. Olin peloissani, mutta huojentunut.

Jatkoin vaivalloista ja kiemuraista kävelyäni ja lähestyin vesistöaluetta. Tipahdin välillä pusikkoon, koska en hallinnut liikettäni. Sukkahousut riekaleina nousin sieltä ylös - ja kuinka kauniina meri kimalteli siinä vieressä. Näin pakettiauton, josta viittoili mies - se sama, joka yritti jutella jo aiemmin. Apua!  Ajattelin kuitenkin - hyvä on, jos se on menoa, niin olkoon, en jaksa enää askeltakaan tätä hirveää matkaa.

Menin kyytiin ja mies ajoi kotini pihaan antamieni ohjeiden mukaan, ilman mitään sen kummempia puheita. Nousin autosta, sanoin kiitos ja hoipertelin kotiin. Vihdoinkin.

Enkeleitä, onko heitä? Kyllä on.

En todellakaan tiedä, olisinko elossa, jos tuo sinnikäs mies ei olisi tehnyt kaikkeaan saadakseen mut pelastettua.

Enkeli. Sitä hän on oli mulle. Silloin kun asfaltti poltti niin kipeästi. Ikinä en unohda häntä, vaikken muista yhtäkään piirrettä hänen kasvoissaan. Mutta muistan hänen rakkautensa kirkkaammin kuin eilisen päivän.

 

Asfaltti polttaa by Tehosekoitin