Luin tuon otsikon eräästä kirjasta, jota nyt luen. En voi muuta kuin allekirjoittaa tuon lauseen, koska selviytymistaistelun mestarina tiedän todellakin miltä tuntuu selviytyä päivästä ja vuodesta toiseen. Joskus selviytyminen on helpompaa ja voi tuntua jopa hetkellisesti terveeltä ja hyvältäkin ja antaa ns.voittajafiiliksen. Joskus se on vaikeampaa kivireen vetämistä ja vain puuskuttamista ylämäkeen. Koskaan se ei ole kuitenkaan täyttä tasapainotilaa, vaan lähinnä olen oppinut selviytymään traumamuistoistani yrittämällä laittaa ne taka-alalle, toisaalta olemalla niin tietoinen omista ajatuksistani kuin mahdollista, yrittämällä antaa anteeksi niin itselleni kuin muillekin, olemalla ymmärtäväinen, olemalla turra tarvittaessa ja piiskaamalla itseäni eteenpäin uusien asioiden kautta. Uudet, luovatkin asiat elämässäni eivät todellakaan ole huonoja vaihtoehtoja selviytymisen kannalta, mutta lopultakaan - ne eivät ole parantaneet ongelmien alkusyytä. Olen kokenut monta placebo-parantumisihmettä uskoessani milloin mihinkin hoitokeinoon ja kuitenkin aina uudestaan jossain vaiheessa alkanut taas oirehtia. Reagoin edelleen vanhojen muistojen pohjalta, tietoisten ja erityisesti tiedostamattomien, jopa perittyjen muistojen kautta koen ahdistusta ja masennusta tässä päivässä. Mikä avuksi, kun 90% kipeistä muistoistamme on tiedostamatonta kuonaa ja emme voi sitä kokonaisuutta omin voimin muuttaa?

Luin tuosta kirjasta, että on mahdollista aktivoida kehon oma mekanismi, joka itse puhdistaa sairauksien todelliset syyt; sydämen tason väärät uskomukset ja ohjelmoinnit ja sairaat solumuistot, jotka aiheuttavat stressiä koko kehoon ja sitä myötä ongelmia jokaiselle elämän alueelle. Ei tarvita vuosikausien terapiaa, koska tutkimuksetkin ovat todenneet, että ongelmien jauhaminen usein vain pahentaa ja syventää ongelmia. Ainakin itsellä ollut sen suuntaisia kokemuksia. Voiko joku noin yksinkertainen olla totta? Onko tämä huuhaata, kvanttifysiikkaa vai jotain yliluonnollista, joka vain toimii. Se jää nähtäväksi.

Toisaalta on hyvin loogista, että sydämessä olevien valheellisten ja sitä myötä ongelmia aiheuttavien uskomusten eheyttäminen, immuunijärjestelmän ja solutason oikeanlaisen toiminnan palauttaminen on ainoa keino parantua syvällisesti, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kaikillahan toki kehon puolustusjärjestelmät toimivat koko ajan, muutenhan kuolisimme ensimmäiseen saamaamme flunssaan, mutta on paljon piilossa olevaa stressiä, ikäviä muistoja, jotka saavat immuunijärjestelmämme, solumme ja hermostomme toimimaan epävakaasti ja siten aiheuttavat monenlaisia ongelmia ja sairauksia. Kirjassa keskitytään sydämen tason ongelmiin ja niistä aiheutuviin moninaisiin vaikeuksiin niin ihmissuhteissa kuin muussakin selviytymisessä. Sydämen tason (henkisten traumojen, ikävien muistojen) ongelmien parantuessa tapahtuu myös fyysistä parantumista.

Olen kokeillut paljon monia muita reittejä, puhunut satoja tunteja traumoistani ja ongelmistani ammattilaisille, analysoinut, opetellut tietoisuustaitoja, kompuroinut selviytymisen huippuammattilaisena päivästä toiseen ja lukenut isoja kasoja henkistä kirjallisuutta vain huomatakseni, etteivät ne ole tuottaneet pysyvää tasapainoa. On niistä (varsinkin henkisistä kirjoista) kuitenkin jotain hyötyä ollut, sillä olen oppinut selviytymään itseni kanssa aina vain paremmin ja sujuvammin, oppinut myös tiedostamaan omaa "haitallista ohjelmointiani" objektiivisemmin, mutta...kaipaan nyt jo jotain muutakin kuin jatkuvaa luovimista ja kamppailua alitajunnasta loputtomasti kumpuavien peikkojen kanssa. Ongelmien alkusyihin käsiksi pääseminen ja niiden parantuminen, edes jossain määrin, olisi melkoinen henkinen jackpotti tälle tytölle. Siksipä aion kokeilla nyt tätä keinoa. Jos tästä on apua, huudan halleluja täällä ja muuallakin. En jaa kirjan nimeä vielä, vasta sitten kun koen sen antamien työkalujen auttaneen minua pitempiaikaisesti. Malttia siis. Palaamme asiaan.