IRTI ITSEKRITIIKISTÄ- kirjan pohjalta tehty itsemyötätunto/itsensäpuolustaja-harjoitus. Käy lukemassa ensin Irti itsekritiikistä osa 1, jos haluat.

 

Etsi omat sisäiset kriitikkosi ja nimeä ne. Nimet voivat olla hiukan humoristisiakin, jotta saat niihin etäisyyttä ja voit suhtautua niihin objektiivisemmin. Huomaa, että tässä minun tehtävässäni on muitakin ääniä kuin itsekritiikki, siellä on myös masennuksen ja yksinäisyyden ääniä. Mutta sinä voit tehdä tehtävän pelkästään itsekritiikki-äänistä, kuten jonkin asian suorittamiseen liittyen, tietynlaisiin vaatimuksiin tai sääntöihin liittyen. Esimerkiksi: Kritiikki: "Et imuroinut, ja sait yllätysvieraita. Nyt he huomaavat, kuinka laiska siivooja olet, taidat olla yleensäkin laiska". Vastaus voisi olla: "Kukaan ei todella rakasta ja arvosta sinua imurointimääräsi tai touhukkuutesi suhteen, vaan se on tärkeämpää, kuka sinä olet ihmisenä."

Kirjoita kriittiset ajatukset ylös. Niitä voi ja saa olla erittäin moniakin. Laita ylös kaikki, mitkä tulevat mieleen.

Vastaa niihin jokaiseen erikseen puolustajan ja itsemyötätuntoisen sinän näkökulmasta. Vastaa aina, kuin lohduttaisit parasta ystävääsi.

 

*******************************

 

Itselläni löytyi neljä erilaista kriittistä/estävää ääntä ihan aluksi (niitä on ehkä enemmänkin). Halusin eritellä nuo "äänet", jotta pääsisin paremmin tunnistamaan vähän syvemmällä tasolla olevia ongelmiani. Nimesin ne näin: Veikeä vähättelijä, Sinnikäs syyttäjä, Näkymättömyyspulverin levittäjä ja Kaikelta suojelija

 

Harjoituksen vastapareiksi nimesin tälläiset:

 

1.Veikeä vähättelijä vs. Roteva rohkaisija

2. Sinnikäs syyttäjä vs. Armollinen armahtaja

3. Näkymättömyyspulverin levittäjä vs. Olemassaolon tunnistaja

4. Kaikelta suojelija vs. Oven avaaja

 

Aloitetaan.

 

1. Ensimmäisenä vuoropuhelu Veikeän vähättelijän ja Rotevan rohkaisijan välillä. Veikeä vähättelijä näyttäisi olevan melko töksähtävä tyyppi, mutta kuten kaikilla näillä "äänillä", silläkin on pohjimmiltaan hyvä tarkoitus. Se yrittää suojella minua ylimielisyydeltä, suuruuskuvitelmilta, vallan halulta ja vääränlaiselta itserakkaudelta. Sen keinot eivät vain ole kovin hyviä, vaan pikemminkin latistavia. Siksi tarvitaan Rotevaa rohkaisijaa tasoittamaan tunnelmaa ja näyttämään asian toinen puoli.

 

Veikeä vähättelijä: ”Ei sinun kannata.”

Roteva rohkaisija: ”Aina kannattaa kokeilla, vain silloin voi tietää.”

 

Veikeä vähättelijä: ”Olet vaan tuollainen.”

Roteva rohkaisija: ”Olet juuri hyvä tuollaisena kuin olet.”

 

Veikeä vähättelijä: ”Luulet itsestäsi liikoja.”

Roteva rohkaisija: ”Luulen, että haluaisit kokeilla enemmänkin asioita, mutta arastelet. Siksi kerrot itsellesi, että luulet liikoja. Uskon, ettet vielä tiedä puoliakaan, mitä kaikkea sinusta löytyy. Usko vain itseesi.”

 

Veikeä vähättelijä: ”Et ole mitään erityistä.”

Roteva rohkaisija: ”Olet kallisarvoinen aarre ja hyvinkin erityinen omalla ainutlaatuisella tavallasi.”

 

Veikeä vähättelijä: ”Et osaa mitään hyvin.”

Roteva rohkaisija: ” Höpö, höpö, osaat vaikka ja mitä, monenlaisia asioita. Mietippä vain. Jos tekee paljon vain yhtä asiaa, tulee siinä taitavaksi, mutta sinä osaat sitä ja tätä, paljon kaikenlaista.”

 

Veikeä vähättelijä: ”Et onnistu kunnolla, vaikka yrität. Laiha tulos.”

Roteva rohkaisija: ” Et voi tietää, jos et ota riskiä. Ja epäonnistumisista oppii. Reippaasti vain kokeilemaan. ”

 

Veikeä vähättelijä: ”Et erotu.”

Roteva rohkaisija: ” Kuka niin sanoo? Jokainen erottuu ja on omansalainen. Kukaan ei ole toisen kopio täysin.”

 

Veikeä vähättelijä: ”Turhaan teit tuon.”

Roteva Rohkaisija: ”Et tehnyt turhaan, kaikki askeleet vievät eteenpäin”

 

2. Seuraavaksi Sinnikäs syyttäjä ja Armollinen armahtaja puhelevat minulle vuorotellen. Huomaa sävyero ja pidemmät puheenvuorot. Liittyy syyttäjän tapaan painottaa ja suurennella asioita. Tämä kriitikko on tavallaan näkymättömyyspulverin levittäjän (seuraavalla sivulla) vastakohta huonolla tavalla. Sinnikäs syyttäjä pyrkii näyttämään oman vaikutukseni elämän traumoihin ja poistamaan katkeruutta muita kohtaan, mutta tekee sen hyvin aggressiivisesti. Siksi tarvitaan Armollinen armahtaja, joka tuo asiat lähemmäs oikeaa perspektiiviä.

 

Sinnikäs syyttäjä: ”Olit myötävaikuttamassa tuohonkin onnettomaan ja hirveään asiaan.”

Armollinen armahtaja: ”Ihminen tekee aina vain sen, minkä kykenee ja osaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Teit sen, minkä juuri silloin osasit tehdä. Et voinut tietää, miten kaikki vaikutti kaikkeen.”

 

 

Sinnikäs syyttäjä: ” Oma vika, itseaiheutettu trauma. Sinun syytäsi.”

Armollinen armahtaja: ”Anna itsellesi anteeksi, et osannut paremmin ja yritit selvitä parhaasi mukaan. Luulit tekeväsi oikein. Sinun ei tarvitse ottaa vastuuta toisten virheistä ja luuloista.”

 

 

Sinnikäs syyttäjä: ”Syyllisyys seuraa sinua aina, olet tehnyt niin paljon tyhmyyksiä ja rikkomuksia.”

Armollinen armahtaja: ” Tuo kuulostaa armottomalta. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta nykyisyydessä voit ymmärtää itseäsi ja rakastaa sitä tyttöä, joka koki niin paljon vaikeuksia ja oli ihan hukassakin välillä ja on kuitenkin selviytynyt tähän asti. Olet vieläpä kaiken keskellä oppinut paljon myös rakkautta ja myötätuntoa. Se ei ole itsestäänselvää. Saat antaa anteeksi itsellesi sen, ettet ollut täydellinen.

 

 

Sinnikäs syyttäjä: ”Naiivi typerys, ei ihme, että muutkin menevät sekaisin ympärilläsi.”

Armollinen armahtaja: ”Ei naivius ole väärin, se on vain sokeaa luottamusta. Kukaan ei mene sekaisin, ja jos menee, se on heidän oma juttunsa, joka heidän on selvitettävä ihan itse.”

 

 

Sinnikäs syyttäjä: ”Luulit olevasi fiksu, mutta olit täysin väärässä. Olit niin tyhmä, että aiheutit tuonkin katastrofin. Menit tolaltasi ja sait muutkin menemään.”

Armollinen armahtaja: ” Ei katastrofia yksin aiheuteta. Se on monien tekijöiden summa. Ethän suurentele ja vääristele asioita, herkkyys ei ole tyhmyyttä.”

 

 

2. Näkymättömyyspulverin levittäjän ja Olemassaolon tunnistajan vuoropuhelua. Tämä kriitikko tai mikä onkaan, yrittää vahvistaa erillisyyden tunnettani ja yksinäisyyttä ja samalla yrittää auttaa minua hyväksymään tuon kokemuksen painottamalla sitä aina uudelleen: Usko jo, olet näkymätön. Hyväksy se vain. Tämä ääni tavallaan on myös oman hylätyn sisäisen lapseni ääni. Olemassaolon tunnistajan tehtävä on valaista kokonaisuutta ja auttaa minua itse näkemään itseni.

 

 

Näkymättömyyspulverin levittäjä: ”Olet yksin.”

Olemassaolon tunnistaja: ”Jokainen on tavallaan yksin. Et ole ainoa, joka kokee noin. Voisit myös sanoa,: Olet yksi.

 

 

Näkymättömyyspulverin levittäjä: ”Sinua ei ole.”

Olemassaolon tunnistaja: ”Tavallaan olet ja et ole. Ehkä fyysinen olemuksesi on harha ja siten sinua ei ole, mutta henkisenä olentona sinä Olet.”

 

 

Näkymättömyyspulverin levittäjä: ”Kukaan ei ymmärrä, eikä ole kiinnostunut.”

Olemassaolon tunnistaja: ”Yleensä ihmiset ovat kiinnostuneita vain itsestään ja samankaltaisista. He haluavat samaistua. Ymmärtäminen vaatii syvää empatiaa ja taustasi tuntemista. Siksi vain harva ja valittu voi todella ymmärtää. Se ei tarkoita, että olisit epäkiinnostava.

 

 

Näkymättömyyspulverin levittäjä: ” Olet paikalla, kukaan ei huomaa. Olet näkymätön.”

Olemassaolon tunnistaja: ” Tähän tiedät vastauksen itsekin. Kyllä huomataan. Sinusta vain tuntuu siltä, koska joku osa sinusta haluaa olla piilossa.”

 

 

Näkymättömyyspulverin levittäjä: ”Kukaan ei kuule sinua.”

Olemassaolon tunnistaja: ”Jumala kuulee ja lähimmät kuulevat. Saat tulla vielä rohkeammin ulos ja kertoa ajatuksistasi. Aina joku kuulee, usko pois. Sinulla on ääni.

 

 

Näkymättömyyspulverin levittäjä: ”Avasit sisimpäsi, ketään ei kiinnosta, kuka sinä olet.”

Olemassaolon tunnistaja: ”On vaikea avautua niin, että polkuasi tuntematta/elämättä voi kokea yhteyttä. Ihmisten energia menee suurimmaksi osaksi omat itsen kannattelemiseen, eikä silloin jaksa kiinnostua toisen vakavista pohdinnoista useinkaan. Se ei ole sinun syysi. Avautuminen voi kuitenkin auttaa jotakin ihmistä näkemään paremmin omaan sisimpäänsä.

 

 

4. Kaikelta suojelijan ja Oven avaajan vuoropuhelua. Kaikelta suojelija yrittää suojella pettymyksiltä, mutta samalla estää rohkeutta olla se kuka on ja sulkee portteja myös monilta myönteisiltä kokemuksilta ja uusilta ihmisuhteilta. Oven avaajan tehtävä on avata rohkeuden ja luottamuksen ovi.

 

 

Kaikelta suojelija: ”Älä odota mitään, et saa mitään, älä elättele toiveita.”

Oven avaaja: ”Aina saa ajatella, että asiat menevät hyvin ja oikein.”

 

 

Kaikelta suojelija: ”Älä yritä, voit saada muuten uuden trauman.”

Oven avaaja: ” Jos yrität hyviä asioita, rohkeita asioita, se vahvistaa sinua. Älä välitä muiden reaktioista tai reagoimattomuudesta. Tee asiat itseäsi kunnioittaen, omaa kasvuasi vaalien. Traumoistakin voi eheytyä.”

 

 

Kaikelta suojelija: Älä lähesty, aiheutat ärsytystä.”

Oven avaaja: Jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja huolehtii siitä, ketä päästää lähelle. Et voi miellyttää kaikkia, mutta voit ottaa selville, haluaako ihminen seuraasi. Et ärsytä kaikkia. Sinulla on ystäviä.”

 

 

Kaikelta suojelija: ”Älä yritä, petyt.”

Oven avaaja: ” Pettymys on luonnollista. Mieti, mihin petyt? Petytkö itseesi, muihin vai olosuhteisiin vai kaikkeen? Onko pettymys ylimitoitettua? Uskalla antaa itsesi kokea myös pettymystä, mutta älä menetä uskoasi. Yritä uudelleen.

 

 

Kaikelta suojelija: Et onnistu, pysy piilossa, ettet nolaa itseäsi.”

Oven avaaja: Ole rohkeasti se kuka olet. Voit onnistua, eikä sitä aina mitata suosion määrällä. Vain sinä lopulta tiedät sisimmässäsi, miten meni. Ilo ja tyyneys kertoo sen. Itsensä nolaaminen on usein kuviteltua. Muistele, milloin oikeasti nolasit itsesi?

 

****************************************************

Keskustelut ovat tarkoituksella lyhyitä. Asiaa ja filosofista pohdintaa noiden ympärille saisin itse vaikka kuinka paljon aikaan. Voisin loputtomasti pyöritellä ja käyttää aikaa eipäs-juupas-leikkeihin, mutta tarkoitus on jämäkästi puolustaa itseä. Ei filosofoida, vaan antaa turvallinen, hyväksytty olo heti. Sallia itselle rauha ja itsehyväksyntä ilman kikkailuja. Laitoin rohkeasti kaikki ylöskirjaamani ajatukset ja keskustelut ylös. En juurikaan muokannut, eli tehtävä on melkolailla puhtaimmillaan teidän edessänne. Koin, ettei noissa keskusteluissa ole mitään ihmeellistä, vaan ihan normaalia epävarmuutta ja sitä monelle tuttua syyllisyyttä. Oma tehtäväni ei ole kovinkaan pikkutarkka, eikä keskity tiettyihin tekemisiin. En mielestäni paljasta itsestäni muuta kuin ihmisyyden haurauden. :) Ja ihmisiähän me kaikki ollaan.