"...where the night swears its love to the stars, there will be no more tears today, hey hey..."

Poetseilta ilmestyi uusi single. Ihana ja herättää mussa valtavasti rakkauden tunteita. Biisin sanoma on niin hyväksyvä. Tuo kohta minkä lainasin tuohon alkuun, on jostain syystä mielikohtani tuossa kauniissa lyriikassa. Ehkä se johtuu melodiasta juuri tuossa kohdassa ja sitten noiden sanojen kauneudesta ja yhteensopivuudesta, soinnukkuudesta. Runollista, niin romanttista ja jotenkin tuohon yksinkertaiseen pikkulauseeseen sisältyy myös koko biisin sanoma. Pimeys, jossa tähdet loistavat tuoden lohtua synkkyyteen, jolloin pimeyden on vähän kuin "pikkupakko" rakastua tähtiin samoin kuin myös hyväksyä pimeytensä, koska ilman pimeyttä tähtiä ei näkyisi.

Myös tanssiminen särkyneillä lasinsiruilla on itselleni tuttu vertauskuva omassakin runoudessani. Eräässä runossani särkynyt lasi kuvasti piilossa olevia heikkouksia, niiden piilottelua ja vahvuuden esittämistä. Vahvan on vaikea kantaa mukanaan haurasta lasia. Hauraiden asioiden ja tunteiden kannatteleminen vaatii avoimuutta ja herkkyyttä. Ehkä tässä biisissäkin on jotain sellaista myös ajettu takaa. Tai sitten särkynyt lasi on vertauskuva kivuista ja ongelmista, joiden läpi on vain "tanssittava". Kivut on koettava ja elettävä läpi ja uskottava, että ne eivät ole "pilanneet" meitä lopullisesti. Elämä jatkuu.

Kun näemme ja ymmärrämme sen, että elämään kuuluvat niin varjot kuin valotkin, kivut tai traumat eivät estä meitä olemasta rakastettavia tai rakastavia ihmisiä. Mutta se on monelle pitkä tie, ainakin itselleni se on ollut ja on.

Kiitos Poets ja kiitos Marko tästä tosi lohduttavasta ja rakkaudellisesta biisistä ja lyriikasta. Rakkaudella minä.<3

Dancing on Broken Glass by Poets of the Fall

 

_DSC2189.jpg