Viikonloppuna tiedossa ulkomaan reissu :) Ja syntymäpäiväkin vielä. Kaksi päivää pitää jaksaa puurtaa työssä ennen sitä, mutta kyllä minä jaksan. Kun on mitä odottaa, jaksaa aina paremmin. Täytyy muistaa vain järjestää itselle odotuksen kohteita ja niinhän minä olen tehnytkin viime kuukausina. Olen päättänyt, että elämässäni on tästä lähin aina jotain kivaa odottamassa. Toki se ei estä minua elämästä tätä päivää täysillä, sillä elämähän on kuitenkin käsissämme vain silmänrapayksen kerrallaan.

Mutta suunnittelukin on sitä elämää, olla oman elämänsä taiteilija edes jossain määrin, suunnistaa tietoisesti, ei päämäärättömästi haahuillen, jota myös olen tehnyt paljonkin. Odottanut jonkun "suuremman" tekevän työn puolestani. Onhan se niinkin mennyt, mutta ei se ollut näin hauskaa ollenkaan. Koko ajan tuntui, että hommat "kusee". Nyt kun pyrin itse olemaan oman elämäni herra, ei voi syyttääkään ketään muuta kuin itseä. Helppoa.


Ja että mihin olinkaan menossa viikonloppana?? Luulajaan....ihan Ruotsiin asti siis. Tyttäreni kanssa iloittelemaan ja laulamaan. Käydään kuntosalilla, sävelletään biisejä....tai hän yrittää säveltää minun sanoituksiini jotain, katsotaan, syntyykö meillä mitään. Pääasia, että nähdään pitkästä aikaa toisemme. Tyttö opiskelee musiikkikorkeakoulussa. Toteuttaa äitinsä unelmaa, mutta ihan omasta halustaan onneksi.



Silmänräpäys


Sanoit, vietetään laatuaikaa,
lähden kohta pois,
ota kahvia ja istu seurakseni,
jutellaan yhdessä.

Istuin seuraasi ja ajattelin,
tämäkö, kun istun tässä näin,
ainoastaan on laatuaikaa?

Ei, ei pelkästään tämä.

Aika ainutkertaisuudessaan,
kaikessa katoavaisuudessaan,

on laatuaikaa.

Aikamme on käsissämme
vain silmänräpäyksen kerrallaan,
- Vain silmänräpäyksen!