Ilahduin tänään, kun ex-mieheni, upea klassisen (ja myös kevyen) musiikin säveltäjä ja sanoittaja kertoi tehneensä liedin tämän runoni sanoihin. Lied on wikipedian mukaan " Saksassa 1800-luvun alussa syntynyt taidemusiikin laji, jonka teokset olivat alun perin yhden laulajan esittämiä lauluja pianon säestyksellä. Myöhemmin alettiin säveltää myös ison orkesterin säestämiä liedejä. Sävelkieleltään lied on oopperaa laulumaisempi ja yksinkertaisempi, joskin liedit ovat usein tästä huolimatta teknisesti vaativia esittää. Lied-sanoituksiksi on valittu usein tunnettujen runoilijoiden runoja. Laulut voivat olla itsenäisiä teoksia tai muodostaa pidempiä syklejä. Sana lied tulee saksan kielestä ja merkitsee laulua tai laulelmaa."

Runooni sävelletty lied ensiesitetään muiden uusien liedien kanssa tulevalla viikolla ja ihanaa minusta on se, että juuri minun tekstini on mukana, sillä muut liedit ovat enemmän tunnettujen runoilijoiden teksteihin sävellettyjä. Pääsen siis hyvään seuraan. :) Täytyy olla kiitollinen exälle, olihan tämä tavallaan kunnianosoitus häneltä minulle. Tiedän hänen taitonsa säveltäjänä, sovittajana ja pitkän linjan musiikin ammattilaisena, joten osaan arvostaa tätä saamaani kunniaa. Klassinen musiikki ei vaan ole mitään populaarimusiikkia, joten tuskin tätä sävellystä kuullaan ehkä muulloin kuin tämän yhden kerran. Mutta ei se sen  hienoutta ja arvoa mihinkään vie.

***********

Silloin kun jäädyn

 

Kun jäiset pohjoistuulet
viiltävät ilolta terälehdet

Viimeisetkin pelon pakoreitit
jäätyvät umpeen

Ja itsetunnon Himalaja
kääntyy nurinpäin

Toivon vieläkin löytäväni
sen arktisen armahtajani

joka ei kavahda
jääkylmää kainalossaan