En ole kirjallisuuskriitikkona hyvä, mutta sen verran ymmärrän, että lukemani Mika Waltarin Fine van Brooklyn on aivan upeasti kirjoitettu pienoisromaani. Sen kieli ja kuvailu on jotain ihan omaa luokkaansa. Itseironia, tunteiden tarkkasilmäinen havannointi ja kuvailu, omaperäiset ilmaisut ja pidätelty asioiden humoristisuus saivat mut nauramaan ääneen useampaankin otteeseen.

Nuoren tiedemiehen naivistisuus yllättävään haihatteluun yhdistyneenä ja todellisuuteen kasvaminen kipeän rakkauden myötä kuvataan niin tarkkasilmäisesti  ja omakohtaisen oloisesti myötätuntoa unohtamatta, että tuntui kuin olisi itse elänyt tuon kesän mikä kirjassa kuvataan. Todella täysipainoinen lukuelämys, vieläkin olen pyörryksissä sen seurauksena. Ja eikun lisää Waltaria kirjastosta haalimaan.