Kuuntelen juuri nyt ehkä yhtä kauneimmista ja herkimmistä albumeista, mitä olen ikinä kuullut.

Musiikkilaji tällä albumilla on ja oli pitkään itselleni vieraan kuuloista, vaikka olen saanut kuulla näitä kyseisiä kappaleita jo vuosien ajan niiden hakiessa suuntaa ja lopullista olemustaan.

Olen tähän asti ollut enemmän sellaisen rokahtavan ja jopa bilemusiikin ystävä, mutta ehkä tämä ihana vanheneminen opettaa hiljentymään ja pysähtymään kuuntelemaan ihan kunnolla - silleen keskittyen ja ihaillen lähes jokaisen nuotin kohdalla.

Kyseessä on LANAI-bändin tai duon tuleva albumi. En voi jakaa mitään siitä, en yhtä ainutta biisiä vielä. Mutta voin luvata, että jos pidät kitaramusiikista, kauniista, herkästä ja välillä vahvemmastakin, tämä levy tarjoaa sinulle herkkuja joka lähtöön. Ja jos pidät myös todella herkästä ja hyvin taidokkaasta laulusta, tämä on sinulle.

Mikäli satut olemaan myös englanninkielisen folk-musiikin ystävä tai muuten vain uskot, että se saattaisi kiehtoa sinua, olet juuri oikean lähteen äärellä.

Olet siis täysin oikeassa paikassa, sillä tulen jakamaan täällä tämän ihanan ja koskettavan albumin, sitten kun aika on kypsä ja minulla on lupa siihen. Pysy siis kuulolla.

Tämä levy on tehty huolella, ja nämä ammattimuusikot ovat antaneet tälle albumille elämästään vuosia, kaiken taitonsa sekä parhaimman luovuutensa, rakkautta unohtamatta.

Tämä ei ole läpikulkumusiikkia. Ei rymymeininkiä. Ei bileitten tunteennostatusmusaa.

Ei, tämä on jotain ihan muuta.

Tämä on pikemminkin sellaista musiikkia, joka vie sinut ensin kohti tyyntä ulappaa ja lopulta kelluttaa sinut unelmiesi saaren valkoisen rantahiekkaan, jossa saat vain ihmetellä sen kauneutta ja edelleenkin vain...olla.

Oli kirjoitettava vain jotain, koska on vaikea malttaa odottaa levyn ilmestymistä. Mutta nyt kun kuulin lopullisen miksauksen, minusta tuntuu, että odotus on kannattanut.