Kuuntelen tyttäreni esityksiä Storyvillessä ja en voi muuta kuin ihmetellä sitä salaperäistä vaikutusta, jonka hänen laulunsa aina saa aikaan minussa ja myös muissa, jotka keskittyvät kuuntelemaan häntä. Se on lahja, jota ei voi selittää järjellä, lauluteknisillä taidoilla tai millään selkeällä tavalla. Se vain on hänessä. Karisma, kyky ilmaista, kyky huomioida bändi, kyky rakastaa laululla kuulijoita, koskettaa sielua.

Ja niinhän kävi, että hän otti ja voitti yhdessä luokkatoverinsa kanssa tämän osakilpailun ja se on sitten menoa Kajaaniin loppukilpailuun. Jury rakastui Tanjaan...ja kukapa ei rakastuisi. Muistan, kun hän lauloi ensi kerran yleisön edessä, itseasiassa hän lauloi 17 vuotiaana ensimmäistä kertaa meidän vanhempien kuullen. Piano oli ollut hänen instrumenttinsa sitä ennen. Olimme musiikkilukion konsertissa ex-mieheni kanssa ja tytär lauloi soolon Whitney Houstonin erääseen balladiin. Kun kuulin ensimmäisen lauseen biisistä, alkoivat kyyneleet valua silmistä tajutessani, että tyttärelläni on todellakin lahja, ei vain ääni, ei...vaan todellinen lahja. Ääni oli tuolloin vielä koulimaton, hyvin nasaali, jopa poikamainen, mutta se lahja puski läpi kuin höyryveturi, jos nyt noin kornia ilmaisua voi tässä yhteydessä käyttää. Ex.mieheni kääntyi puoleeni ja sanoi yhtä liikuttuneena kuin minä: "tyttöhän laulaa paremmin kuin sinä" (olin siis itsekin jonkin sortin laulaja) ja siitä tajusin, että hän oli todellakin vaikuttunut kuulemastaan Nauru.

Mutta lahja ja taito on ovat kaksi ihan eri asiaa, vaikkakin kulkevat käsi kädessä. Lahja vain on ihmisessä, se on jokin persoonassa oleva juttu, jota ei voi peittää, se kuuluu ja näkyy, se on se osa sinua, josta et voi ylpeillä, sillä se on saatu ilmaiseksi, ei harjoittelun tulosta. Olen ylpeä tytöstäni juuri sen takia, että hän on jo nuorena oppinut arvostamaan omaa lahjaansa ja vaalinut sitä rakkaudella ja kovalla työllä puhdistanut ja kiillottanut. Hän on tajunnut, että lahja on suuri mahdollisuus, ja hänen tehtäväkseen jää tehdä sillä jotain hyvää muille ja itselleenkin tietysti. Ihan tässä herkistyy kun näitä suuria asioita miettii. Ja tulee itselleen vihaiseksi. Omat lahjani olen visusti peitellyt ja jättänyt huoltamatta. Hyi minua. Selkään joutaisin saada.