(Tässä osassa menneisyyden kasvukivut, traumat, ja muut elämisen esteet, syyllisyys ja kaipaus päästä vapauteen puhuvat.)
Näin edessäni...
Portaat
pölyiset portaat jonnekin
askelmilla viimeinen toivo
jäljetön tomuisuus
hiljainen koskemattomuus
vielä portaat erottuvat
ja ne odottavat vaieten
vielä pöly ei ole
haudannut niitä alleen
ei vielä
Aloin tuntea sisälläni...
Uhmaa
nousisinko jaloilleni vihdoinkin
nousisinko uhmaamaan
heikkoutesi tarraavaa kipua
jonka avulla kiedot minut
syyllisyyden verkkoon
nousenko ja uskon
salaiseen vahvuuteesi
siihen jonka kouriin
jäin jo syntymässäni
Koska elämähän on...
Oppia ikä kaikki
ensihengähdyksenä sotahuuto maailmalle
ensiravintona sisäistetty tuskanmaito
kävelyn tukena kylmät seinät
ilman ikkunoita
elämänoppina rakkauden piikkilankateoria
kasvun tuotteena vain eräs yksinäinen ihminen
Huomasin, että elämäni on lopultakin itse aiheutettu...
Helvetti
pelkään aina vihaasi
halveksuntaasi
jopa kummeksuntaasi
niin kauan kun jaksan
pitää kiinni
tästä helvetin pelosta
minun on turha yrittää
valehdella itselleni
että minä elän
olen kuollut sillä
minun elämäni riippuu
sinun valinnastasi
enkä edes tiedä
minkä kohtalon olet
minulle tänään valinnut
On asioita, joiden sitovuus ei täytä rakkauden tunnusmerkkejä, siksi...
Tahdon ajelehtia pois
napanuora kaulaani kiertyneenä
hengitykseni vinkuu viimeisiään
syyllisyyden ja velvollisuuden
hirttoköysi tiukasti hiertämässä
vapaudesta ei tietoakaan
kaleeriorjana syntymästä asti
elämä luovutettuna
napanuoralla tanssijoille
sinulle ja minulle
häpeän halvaantuneessa kädessäni
vapauden viidakkoveitsi valmiina iskuun
tarvitaan vain yksi liike häpeään
suostumattomalla kädellä
päästämään lautta ajelehtimaan
yönsinisen taivaan alle
On jotain, joka ei ole sinun omaasi, vaikka onkin...
Häpeällistä
häpeä saa häpeämään sitä
että joutuu häpeämään
sen spiraalilla ei ole loppua
lopusta tulee alku - aina uudestaan
ja vihdoin mietit enää sitä
miten voisit välttää häpeää
elämättä jättäminenkään ei auta
sillä häpeä herää eloon
kuolleessa hengessäsikin
ehkä se ei olekaan sinun häpeääsi?
Ja ymmärrän että rakkaus käsitteenäkin on vaikeaa, jos täytyy edes kysyä...
Missä sinä olit
sinun takissasi oli salainen tasku
ja harmaankarhea kova kangas
kauluksessasi kimaltava merkkirivi
pienien sormieni päissä niiden viileys
salaisessa taskussasi jotain jännittävää
kauluksiesi viileydessä jotain tärkeää
jossain siellä alla olit yksin ja tuntematon
ja sellaiseksi jäitkin
minä jäin etsimään sitä salaista sisältöä
kaikista
karheista taskuista
Koska en saanut tuntea sinua ja...
Haudallesi on matkaa
en tullut tänään haudallesi
luulen, että se jäi
täysin tyhjäksi kynttilöistä
ja onhan haudallesi matkaa
satoja kilometrejä
muistoosi on silti
paljon pitempi matka
tämä ajan kestävä tarpominen
ymmärrykseen
Ja sydämestäni purkautui...
Huokaus
taas tartut kiinni tuohon huokaukseen
tuohon jolla ensi kertaa keuhkosi
kerran täytit
ja joka jatkui aina vaan kasvaen mukanasi
syventyen salaa
tuo huokausten huokaus
niin suuri ja mahtava
kunnes puhaltava tuuli saa uuden sävyn
kevyesti aaltoilevan - herkän ja hauraan
tuskin sitä edes kuulet
huokaukseksi tunnistat
ja henkäys se vain olikin
Kuin viimeinen henkäys ja aloin tuntea...
Pientä elämäntihkua
kasvot käännettyinä
kohti taivaan tihkusadetta
annan tuon lempeän kosteuden
kasvattaa kasvoilleni hymyn
virvoittaa väsymyksen juonteet pois
niin kuin arka elämänvoima
on tuo tihkuva vesi
ei se rönsyile - ei ryöppyile
herättelee vain hellästi
niin kuin sulhasen koputus
aamuyössä ikkunaan
Enkä pelännyt enää, vaikka perässäni kulki loputon...
Haamuarmeija
takanasi haamujen armeija
helmoissasi riippuen
eilen halusit paeta
sulkea silmäsi
niiden utuisilta uhkauksilta
tänään annat armeijallesi
muonapalvelua ja sitten kiität
jokaista erikseen
hetken kädestä pitäen
eivätkä ne enää hamua helmojasi
rinnallasi kulkevat
joskus syliinsä sulkevat
kunnes tiedät
kuka oikein oletkaan
Matkalla uuteen mukana kulkevat myös nuo...
Sydämen saattajat
täyskäännös ja huima sukellus
sydänparka roikkuu hirressä vielä
siinä köydessä, jonka punoin
niistä mustista riekaleista
mutta mustat säikeetkin
hapertuvat aikanaan
ja sydämen liitäessä
kohti vuoria
ne lepattavat iloisesti tuulen
laulussa kertoen tarinaa
rohkeudesta
ja vain elämästä
kai sittenkin
Pian sain sydämeni takaisin, vaikka se olikin...
Säröillä
sydämeni palasi takaisin luokseni
missä lie kierrellyt ja
harhaillut yksinään
pintakerros säröillä mutta
sisin sykkii
kirkkaanpunaista iloa
kuoren halkeamista punaloisto
siivilöityy uudella tavalla
lempeinä säteinä ympäriinsä
sataen
puroina pirskotellen
Ja lopultakin olin niin onnellinen vain siitä, että tajusin jotain...
Itsestään selvää
voisinpa muistaa vielä huomennakin
sen, minkä tänään tajusin
että voin menettää milloin tahansa
jotain itsestään selvää
muistaisinpa vielä huomenna
miltä se tuntuu saada omistaa
(jatkuu)
Kommentit