(Tässä osassa menneisyyden kasvukivut, traumat, ja muut elämisen esteet, syyllisyys ja kaipaus päästä vapauteen puhuvat.)

 

Näin edessäni...

 

Portaat

 

pölyiset portaat jonnekin

askelmilla viimeinen toivo

 

jäljetön tomuisuus

hiljainen koskemattomuus

 

vielä portaat erottuvat

ja ne odottavat vaieten

 

vielä pöly ei ole

haudannut niitä alleen

 

ei vielä

 

Aloin tuntea sisälläni...

 

Uhmaa

 

nousisinko jaloilleni vihdoinkin

nousisinko uhmaamaan

heikkoutesi tarraavaa kipua

jonka avulla kiedot minut

 

syyllisyyden verkkoon

 

nousenko ja uskon

salaiseen vahvuuteesi

siihen jonka kouriin

jäin jo syntymässäni

 

Koska elämähän on...

 

Oppia ikä kaikki

 

ensihengähdyksenä sotahuuto maailmalle

ensiravintona sisäistetty tuskanmaito

 

kävelyn tukena kylmät seinät

ilman ikkunoita

 

elämänoppina rakkauden piikkilankateoria

kasvun tuotteena vain eräs yksinäinen ihminen

 

Huomasin, että elämäni on lopultakin itse aiheutettu...

 

Helvetti

 

pelkään aina vihaasi

halveksuntaasi

jopa kummeksuntaasi

 

niin kauan kun jaksan

pitää kiinni

tästä helvetin pelosta

 

minun on turha yrittää

valehdella itselleni

että minä elän

 

olen kuollut sillä

minun elämäni riippuu

sinun valinnastasi

 

enkä edes tiedä

minkä kohtalon olet

minulle tänään valinnut

 

On asioita, joiden sitovuus ei täytä rakkauden tunnusmerkkejä, siksi...

 

Tahdon ajelehtia pois

 

napanuora kaulaani kiertyneenä

hengitykseni vinkuu viimeisiään

 

syyllisyyden ja velvollisuuden

hirttoköysi tiukasti hiertämässä

 

vapaudesta ei tietoakaan

kaleeriorjana syntymästä asti

 

elämä luovutettuna

napanuoralla tanssijoille

 

sinulle ja minulle

 

häpeän halvaantuneessa kädessäni

vapauden viidakkoveitsi valmiina iskuun

 

tarvitaan vain yksi liike häpeään

suostumattomalla kädellä

 

päästämään lautta ajelehtimaan

yönsinisen taivaan alle

 

On jotain, joka ei ole sinun omaasi, vaikka onkin...

 

Häpeällistä

 

häpeä saa häpeämään sitä

että joutuu häpeämään

 

sen spiraalilla ei ole loppua

lopusta tulee alku - aina uudestaan

 

ja vihdoin mietit enää sitä

miten voisit välttää häpeää

 

elämättä jättäminenkään ei auta

sillä häpeä herää eloon

kuolleessa hengessäsikin

 

ehkä se ei olekaan sinun häpeääsi?

 

Ja ymmärrän että rakkaus käsitteenäkin on vaikeaa, jos täytyy edes kysyä...

 

Missä sinä olit

 

sinun takissasi oli salainen tasku

ja harmaankarhea kova kangas

 

kauluksessasi kimaltava merkkirivi

pienien sormieni päissä niiden viileys

 

salaisessa taskussasi jotain jännittävää

kauluksiesi viileydessä jotain tärkeää

 

jossain siellä alla olit yksin ja tuntematon

ja sellaiseksi jäitkin

 

minä jäin etsimään sitä salaista sisältöä

kaikista

karheista taskuista

 

Koska en saanut tuntea sinua ja...

 

Haudallesi on matkaa

 

en tullut tänään haudallesi

luulen, että se jäi

täysin tyhjäksi kynttilöistä

 

ja onhan  haudallesi matkaa

satoja kilometrejä

 

muistoosi on silti

paljon pitempi matka

 

tämä ajan kestävä tarpominen

ymmärrykseen

 

Ja sydämestäni purkautui...

 

Huokaus

 

taas tartut kiinni tuohon huokaukseen

tuohon jolla ensi kertaa keuhkosi

kerran täytit

 

ja joka jatkui aina vaan kasvaen mukanasi

syventyen salaa

 

tuo huokausten huokaus

niin suuri ja mahtava

 

kunnes puhaltava tuuli saa uuden sävyn

kevyesti aaltoilevan - herkän ja hauraan

 

tuskin sitä edes kuulet

huokaukseksi tunnistat

 

ja henkäys se vain olikin

 

Kuin viimeinen henkäys ja aloin tuntea...

 

Pientä elämäntihkua

 

kasvot käännettyinä

kohti taivaan tihkusadetta

annan tuon lempeän kosteuden

kasvattaa kasvoilleni hymyn

 

virvoittaa väsymyksen juonteet pois

 

niin kuin arka elämänvoima

on tuo tihkuva vesi

ei se rönsyile - ei ryöppyile

herättelee vain hellästi

 

niin kuin sulhasen koputus

aamuyössä ikkunaan

 

Enkä pelännyt enää, vaikka perässäni kulki loputon...

 

Haamuarmeija

 

takanasi haamujen armeija

helmoissasi riippuen

 

eilen halusit paeta

sulkea silmäsi

niiden utuisilta uhkauksilta

 

tänään annat armeijallesi

muonapalvelua ja sitten kiität

jokaista erikseen

hetken kädestä pitäen

 

eivätkä ne enää hamua helmojasi

 

rinnallasi kulkevat

joskus syliinsä sulkevat

 

kunnes tiedät

kuka oikein oletkaan

 

Matkalla uuteen mukana kulkevat myös nuo...

 

Sydämen saattajat

 

täyskäännös ja huima sukellus

sydänparka roikkuu hirressä vielä

 

siinä köydessä, jonka punoin

niistä mustista riekaleista

 

mutta mustat säikeetkin

hapertuvat aikanaan

ja sydämen liitäessä

kohti vuoria

 

ne lepattavat iloisesti tuulen

laulussa kertoen tarinaa

rohkeudesta

ja vain elämästä

 

kai sittenkin

 

Pian sain sydämeni takaisin, vaikka se olikin...

 

Säröillä

 

sydämeni palasi takaisin luokseni

missä lie kierrellyt ja

harhaillut yksinään

 

pintakerros säröillä mutta

sisin sykkii

kirkkaanpunaista iloa

 

kuoren halkeamista punaloisto

siivilöityy uudella tavalla

 

lempeinä säteinä ympäriinsä

sataen

puroina pirskotellen

 

Ja lopultakin olin niin onnellinen vain siitä, että tajusin jotain...

 

Itsestään selvää

 

voisinpa muistaa vielä huomennakin

sen, minkä tänään tajusin

 

että voin menettää milloin tahansa

jotain itsestään selvää

 

muistaisinpa vielä huomenna

miltä se tuntuu saada omistaa

 

 

(jatkuu)