Olen huomannut viime aikoina itsessäni katkeruuden ituja. Jos pitäisi luetella niitä asioita, joita elämässäni haluaisin välttää ja jolta säästyä, niin katkeruus on se ensimmäinen ja suurin asia tai mielentila ja sen jälkeen olisikin pitkä väli seuraaviin...toki monenlaisilta ikäviltä tunteilta toivoisin välttyväni, mutta se ei liene mahdollista.

"Katkeruus syövyttää" - näin on kirjoitettu ja se pitää paikkansa. Se syövyttää pois ilon, toivon, hellyyden, leikkisyyden, vilpittömyyden, myötätunnon ja elämänhalun ja ennen kaikkea se kuolettaa sen suurimman meissä - rakkauden.

Katkeruus on helppoa. Liian helppoa ja siksi se viekin mennessään salakavalasti, jos ei kulje sielun silmät apposen auki.

Katkeruus on oikeutettua. Siksi koenkin olevani "fiksu" ollessani katkera, osaanhan nähdä selkeästi ne puutteet ja taakat joiden kanssa olen joutunut koko elämäni kamppailemaan.

Katkeruus on reaktio epäoikeudenmukaisuuteen, jonka on koettu jatkuvan loputtoman kauan eikä se synny yhdessä yössä.

Katkeruus itää ja kasvaa näkymättömänä ja puhkeaa kukkaan, kun aika on kypsä ja se on saanut riittävästi pettymyksiä ja sisäänpäin käännettyjä itkuja voimakseen.

Katkeruus syntyy toivottomuudesta ja kyvyttömyydestä muuttaa omaa mielentilaansa, asennettaan, elämäntilannettaan.

Katkeruus elää voimattomuudesta ja sikiää näkymättömyydestä. Se on unohdetun lapsen keino selvitä.

Katkeruus on itsevihan kääntöpuoli. Se on yritys nähdä muissakin syytä, jotta itsetunnosta jäisi jäljelle edes murunen. Uhrin osa on helpompi kuin tekonsa tiedostavan pahantekijän.

Katkeruus on muuri, jonka yli muiden on vaikea tulla ja jonka takaa on vaikea nähdä. Sitä muuria ei ole rakennettu päivässä vaan sen pystyttäminen on vaatinut usein eliniän.

Katkeruus pysäyttää kehityksen ja kasvun, jos sitä ei tunnista. Jos sen tunnistaa, se aiheuttaa vaikkapa tällaisen tekstin.

Luojani, auta minua siis tunnistamaan oma katkeruuteni aina ja iankaikkisesti (vaikka se tekisi kuinka kipeää). Amen.

************

Teen usein niin, että menen ja luen omia vanhoja, katkeruudesta vapaita tekstejäni näissä vaikeissa hetkissä. Sillä tavalla löydän tien takaisin vilpittömään ja toiveikkaaseen itseeni. Tässä yksi teksti jota suosittelen teillekin. RAKKAUS - MITÄ SE ON?

Toinen, myös erittäin läheltä asiaa liippaava teksti on: HENKISET MUURIT

Toivon että luettuanne nämä tekstit, ymmärrätte, että katkeran ihmisen takana on rakkauden puutostilasta kärsivä, pelokas ihminen. Ehkä jonkun heistä voi vielä pelastaa jollain keinolla, vaikkapa rakkauden ja myötätunnon keinoin.