Mun kohdalla ei voi puhua päiväkirjakirjoittelusta, koska useimmiten kirjoittelen illalla tai yöllä. Otsikko antanee ymmärtää, että kirjoituksella ei ole aihetta, vaan se on yleistä kirjoittamista ihan vaan mitä mielessä liikkuu ja mitä on tullut touhuttua.

Olen luvannut itselleni, että yritän kirjoittaa joka päivä jotain. Siis yleensäkin kirjoittaa - joko koneella tai käsin - joko tänne tai muualle. Tämä lupaus tuskin tulee toteutumaan, koska olen erittäin hyvä lupaamaan itselleni asioita, ja sitten myös unohtamaan ne. Jos lupaan asioita toisille ihmisille, olen paljon tarkempi. Olen suorastaan ylitunnollinen muille antamieni lupausten kanssa.

Ehkä kirjoitin tämän tähän siksi, että voin "kuvitella", että lupasin nyt jollekin vuodatukselle jotain. ;D Heh. Hauskaa. No, tuskin tämä minua hämää, olen yllättävän fiksu lopultakin. Tajuan, että en luvannut kellekkään sellaiselle "persoonalle", joka saattaisi loukkaantua tai tulla pahalle mielelle. Pitäisi varmaan alkaa ajattelemaan itseä sellaisena persoonana - oikeana, haavoittuvaisena ihmisenä?

Aloin siis todellakin vain kirjoittelemaan, joten saa nähdä mitä täältä on tulossa. Tämä vuodatukseen kirjoittaminen ei ihan toimi kuitenkaan samalla tavalla kuin se salainen päiväkirja patjan alla. En ihan kaikkea voi purkaa ihan sellaisenaan, raakana. Onneksi minulla on lehtiöitä kotona, johon voin sitten itkeä pahimmat itkut. Toisaalta olen niin tarkka siitä ihan syvimmästä minuudestani, että jopa niihin vihkoihin kirjoittaminen arveluttaa. En haluaisi, että kukaan_koskaan_ lukee niitä.

Jos sattuisin kuolemaan, niin kuin jokainen meistä varmaan tekee, olisi ikävää, että nuo kummalliset ajatukset, puolinaiset lauseet, jollain tapaa huvittavatkin rakkaudenkaipuut jäisivät jälkipolvien ihmeteltäväksi. Nyt tulikin tosin mieleen, et voinhan pyytää, että mitään kodistani löytyvää käsin kirjoitettua tekstiä ei lueta kuolemani jälkeen vaan poltetaan tai muuten vaan hävitetään. Jep, tällaisiakin mietin. Ehkä minusta tuntuu, etten uskalla ihan täysillä kirjoittaa yleensäkään mistään, ja se jos mikä on aika surullista. Vaikka meillä on sananvapaus, koen hiukan olevani suu supussa.

Olin ajatellut, että kirjoitan tämän kirjoituksen lomaan vähän, mitä olen tehnyt, mutta jotenkin se ei nyt sovi tähän kohtaan. Ehkä tämän kirjoituksen tarkoitus olikin vain vähän herätellä itseäni olemaan hiukan avoimempi ja rohkeampi kirjoittajana. Jään miettimään asiaa. Hmm... Paljon mietittävää. Taas.