Tunnetko elämän liikkeen? Sen, joka johtaa ja vie sinua kohti uutta ja kohti itseäsi.
 
Oletko huomannut, että kun vastustat tuota liikettä, tuota ohjaavaa tuulta, olemisesi muuttuu raskaaksi, hengityksesi työlääksi.
 
Et ehkä ole edes huomannut, että vastustat sitä. Et ehkä ole ollenkaan huomannut tuota elämän keveää työntövoimaa tai hellää tuulahdusta olkapäälläsi. Joskus se puhaltaa niin herkän vaimeasti, että on oltava ihan hiljaa paikallaan ja pikkuhiljaa heräteltävä koko kehon sisäinen kuulo ja tunto aistimaan sen lempeä kosketus. Se saattaa viedä aikaa.
 
Joskus tunnet sen myös viimana, tuiskuna ja tuiverruksena, joka tuntuu estävän kaikki pyrkimyksesi päästä eteenpäin. Silloin pysähdy jälleen hetkeksi. Anna itsesi vain olla ja unohda väkisin yrittäminen. Sinulle on annettu kutsu antautumiseen.
 
Elämän tuulilla on sanoma. Kuuntele niitä tuulia ja niitä liikkeitä koko olemuksellasi ja tulet tietämään polkusi suunnan. Nojaa siis vastatuuleen ja kiitä siitäkin. On levon aika.
 
 
ANTAUDUN
 
huojun hiljaa sinne tänne
kuin pieni väsynyt olki tuulenviemänä
 
uupunut hento heinänkorsi
viiman kanssa kauan kamppaillut
 
nämä tuulahdukset kuin
hyväilevät kädet ohjaamassa
 
huojun ihan hiljaa sinne tänne
taipuillen vastustelematta
 
ja tunnen vain elämän liikkeen riemua
kun saan nojautua vastatuulen syliin