Elämä on ihan kivaa, mutta pienoinen haikeus kaihertaa juuri nyt sydäntä. Kuuntelen Poetsien albumia Temple of Thought (yksi suosikkilevyni heiltä) ja haikeana ajattelen, että tänään he esiintyvät tuolla, mutta minä olen täällä. Nyyh. Olin nimittäin kovastikin menossa keikalle, mutta järki voitti lopulta. Ajattelin ajaa autolla sinne ja takaisin yhden illan ja yön aikana, mutta tarkemmin asiaa ajateltuani päätinkin toisin. Olisin varmaan selvinnyt, olen reipas ja keikka olisi antanut potkua kotimatkalle, mutta silti...tilanne oli liian riskialtis monessa mielessä. Tämä päätös kertonee siitä, että minusta on vihdoista viimein tulossa aikuinen ajatteleva nainen! Osaan jo punnita asioita monelta kantilta, vaikka kyseessä olisi kuinka tärkeä ja puoleensa vetävä asia. Olen yleensäkin hyvin looginen, mutta on asioita, jotka ovat saaneet mut käyttäytymään oudosti ja vastoin mitään järjellistä logiikkaa. Yksi asia on rakkaus, siihen samaan kategoriaan menee mielimusiikki, eikä mikä tahansa musiikki, vaan se rakkain. Itseasiassa Poets ja rakkaus on minulle ihan sama asia selittelemättä sitä tässä sen enempää. Niin se vain on.

Tässä ihanaa musiikkia:

Temple of Thought (albumi v. 2012)