Tämähän on päiväkirja. Julkinen sellainen. Siksi kirjoitankin nyt ihan mitä sattuu, kuten päiväkirjaan on hyvä kirjoittaa.

Nyt on syksy, pimeä ja omalla tavallaan ankeakin. Tosin tänään, kun lähdin hakemaan kirjastosta varaamaani ihanaa kirjaa, nautin ilmasta. Se oli just niin mahtava kuin syyssää nyt vaan voi olla illalla.

Satoi pienesti, oli aika lauhaa ja ihan pimeää, asfaltti kiilsi katulamppujen valossa...eli törkeän täydellinen sää. Sitten meinasin kaatua, maassa oli liukkautta yllättäin. Se jääsade lie syynä? Siinä kohtaa ajattelin, et no huh...nyt pitää katsoa mihin astuu ja eritoten "miten" astuu. Sen jälkeen ei ollutkaan ihan niin kivaa, kun koko ajan mietin, et miten tässä nyt kävelis, ettei vaan kaadu ja loukkaa itseään. Mielessä pyöri myös tapaturmavakuutus, joka minulla on, mutta jonka ajattelin välillä lopettaa. Ajattelin siinä sitten kuitenkin; onneksi minulla on se. Toisaalta, odotanko, että kaadun ja loukkaannun tai ajan kolarin autolla? No en odota, mutta valmistaudun ja varaudun. Välillä se tuntuu siltä, etten luota elämän kantavaan voimaan. Mutta...ohan se niin, et kaikkea voi tapahtua...Ööh. Vaikea aihe, jopa henkinenkin. En jatka enempää siis siitä.

Kirja, minkä olin varannut kirjastosta, oli Eckhart Tollen Uusi Maa. Olen lukenut sen aiemminkin, mutta nyt tuli halu lukea se uudelleen. Tuli olo, että tätä minä nyt tarvitsen - taas. Se on paluuta, mutta myös eteenpäinmenoa. Se on sen havaitsemista, että minä tarvitsen tätä sanomaa, tätä henkistä tietä. Voin poiketa pois välillä, mutta yhä uudelleen palaan samoille lähteille.

Löysin myös kiinnostavan oppikirjan (kierrätyshyllystä), jep, oppikirjan. Tykkään tosi paljon lukea oppikirjoja. Tämän kyseisen kirjan nimi on "Vuorovaikutus auttamisen välineenä". Ajattelin, et hmm...tuosta lienee hyötyä ihan tavalliseenkin vuorovaikutukseen ja kuka tietää, milloin tarvitsen erityistaitoja jonkun tukemiseen tai vain itseni kannattelemiseen. Löysin siis ihan ilmaiseksi tällaisen hienon teoksen vuorovaikutuksesta ja toivon, että se sisältää tutkittua ja hyväksi havaittua tietoa asiasta. Kirja on kyllä vanha, vuodelta 1992...mutta ehkä osaan arvioida tietoa? Ja onko vuorovaikutus muuttuva juttu? Tuskin sinällään, mutta ehkä ihmisten muuttuessa tarvitaan joitain uusia keinoja. No, niitä ei tässä kirjassa ole, mut silti. Kiinnostava oppikirja "menneiltä" ajoilta, eli ajoilta jolloin itse opiskelin sairaanhoitajaksi.

Eli tällainen päivä tänään. Ei ihan koko päivän kuvailu, mutta osakuvaus. Täytynee joku päivä laittaa ihan koko päivä kirjaimiksi. Se, jos mikä tulee olemaan hauskaa. Itselleni ja teille.