No nyt syntyi kauttani jotain aivan tosi kaunista. Ehkä kauneinta koskaan, jos ei lasketa omia lapsia ja ehkä muutamaa onnistunutta runoa tms., jotka saattavat olla ehkä vieläkin kauniimpia. Heh. Omakehu tuoksahtaa. Toisaalta, ei näitä voi tai kannata verrata. On vain ihanaa, kun voi "synnyttää" jotain ja ehkä se omin käsin tuotettu, käsin kosketeltava "tuntuu" konkreettisuudessaan vaan aina tosi hyvältä (kuten ne omat lapset, jotka nyt eivät ehkä käsityötä niinkään ole, mutta...).

Tämän mekon kohdalla täytyy myöntää, että se ei suinkaan ole henkilökohtainen luomistyöni, vaan pelkästään ahkeran perässätekijän reipas työ. Eli katsoin videolta, kun ammattilainen teki ja kopioin kaiken kiltisti. Olen silti iloinen, että jaksoin tehdä, enkä pelännyt, etten voisi onnistua. Itseasiassa tuossa on todella vaikea epäonnistua, jos vain osaa katsoa tarkasti, ja sitten tehdä just samalla tavalla. Ja minähän osaan! :) Ja onneksi videon voi pysäyttää, sitä voi hidastaa ja vaikeat osat voi kerrata uudelleen ja uudelleen. Kaikkia noita tapoja käytin hyväksi tässä(kin) tapauksessa. On muuten aivan mahtavaa, että noita opetusvideoita on niin paljon saatavilla. <3 Itselleni on helpompaa tehdä perässä kuin tajuta jotain kirjoitettua virkkausohjetta - ainakin vielä toistaiseksi.

Malli on melko näyttävä, mutta se onkin amerikkalainen, jossa kaikki on "suurta". Pienikin tehdään suureksi. :D Tuo helma on niin suloinen. Ihastuin tuohon mekkoon jo tehdessä ja nyt en raaskisi edes luopua siitä. Ai että tätä ihmisen halua kiinnittyä kaikkeen. Täytynee tehdä itselle seinäkoristeeksi toinen samanmoinen tai kissalle joku sovellettu versio? No ei kuiteskaan.

Käytin Adlibriksen puuvillalankaa, koukku nro 4 ja vintage pinkki oli sävynä. Videolla käytetään erilaista lankaa, siksi lopputuloskin on erilainen, pehmeän villainen. Mutta kyllä tuo puuvillalangastakin tehty mekko on kaunis (ja kestävä).

Opetusvideo TÄSSÄ LINKISSÄ.

_DSC9997.jpg

_DSC9998.jpg