valun ikäväni lietteeseen

takerrun tulevaisuuden turvaverkkoon

olemattomaan

vajoan kaipuun suohon

hetteikön hamuavaan halaukseen

 

vie minut

sinä ikävän tarraava

tauti ja tunkio

tapa vaan toivoni

mutta tee se nopeasti

 

*************

Hih, tämäkin on todella vanha runo, kuten tuo edellinenkin pikkuruno oli. Jep, tällaista se elämä ja ikävä joskus on, ollessaan sellaista epätoivoista ja turhauttavaa. Mutta pikkusen hymyilyttääkin tämä teos.