valun ikäväni lietteeseen
takerrun tulevaisuuden turvaverkkoon
olemattomaan
vajoan kaipuun suohon
hetteikön hamuavaan halaukseen
vie minut
sinä ikävän tarraava
tauti ja tunkio
tapa vaan toivoni
mutta tee se nopeasti
*************
Hih, tämäkin on todella vanha runo, kuten tuo edellinenkin pikkuruno oli. Jep, tällaista se elämä ja ikävä joskus on, ollessaan sellaista epätoivoista ja turhauttavaa. Mutta pikkusen hymyilyttääkin tämä teos.
Kommentit