kohtalo liitti elämämme
langat yhteen, mutta olimme
kai liian liukkaita pysyäksemme

toisissamme kiinni

yritä tässä sitten jaksaa
katsoa tyynenä tätä
purkulankojen
suloista sotkua

kaipaan kietoutua sinuun
uudelleen
ja tehdä kanssasi kauniin

rakkauden punoksen

emme tarvitse tarranauhaa
emme välisolmuja
tai vannottuja valoja

tarvitsemme vain toistemme
hellänlujaa yhteistä mieltä
mutkakohdissa

ja hitusen eletyn elämän
pellavaista rouheutta

on hyvä erottaa toistemme
tuttu kosketus muiden
silkinohuista sipaisuista

ei meidän tarvitse olla
piikkilankaa voidaksemme
olla lujasti yhdessä

riittää, että olemme
toinen toisillemme

riittävän karheaa lankaa