_DSC7351%20%282%29.jpg

 

Jep, lämpöä on riittänyt ja ilmeisesti jatkuu vaan. Olen kyllä nauttinut, nauttimalla nauttinut. Hyh, tulipa jotenkin likainen olo edellisestä lauseesta...mut hei, en ole tehnyt kuitenkaan mitään likaista vaan pelkästään puhtoisia, hyvin mukavia asioita.

Eilen menin Nallikariin, se on meidän hienoin ranta ja ehkä eniten koskaan osasin arvostaa ja iloita, jopa "nauttia" sen upeudesta. Ilmahan oli jotain unbelievable...käsittämättömän lämmintä ja suloista. Aluksi istuin puun varjossa lukien kirjaa enkeleistä tai ihmisistä, joilla oli ollut enkelikokemuksia. Kirja oli jotenkin naiivi, mutta samalla se lohdutti minua. Kuuntelin siinä samalla myös yhtä perhettä, jossa puhuttiin englantia ja suomea. Lapsi osasi molemmat kielet, se oli minusta hienoa. Jäin sitä ihan ihailemaan. Kaksikielisyys ihan lapsesta asti on mahtava asia.

Sitten kyllästyin (olen lyhytjännitteinen toisinaan) ja lähdin kohti jäätelökojua. Hirveä jono, mutta sujuva. Sain jälleen (ja taas) upean kokemuksen. Jäätelö, parasta herkkua kesäisin ja mikä ympäristö... unbelievable...again. Minustakin kehkeytyy kohta kaksikielinen tätä menoa. Mutta se ranta, sulava jäätelö kupissa, lauhkea, ihana tuuli mereltä...kuvitelkaa...olin ihan onnessani. Jotenkin epätodellinen tunnelma.

Mutta, ei se tähän loppunut! Jäätelön syötyäni käveleskelin hitaasti pitkin rantatietä ja hiukan ennen rantaravintolaa päätin piipahtaa ulkokuntosalilla. Hyvin pienellä ja vaatimattomalla, mutta silti. Tein siinä kehonpainolla vetoja käsillä (oli yllättävän raskasta?) ja sitten jaloille ja kyljille jotain ihme keinunta juttuja. Ne ei tuntuneet sitten yhtään missään, mutta olen ihmetellyt käsien kipeyttä ja kas! Nyt juuri hoksasin, että se omalla kehonpainolla tehty harjoitus taisi tuottaa tulosta. :D

Olin zen-meiningissä totaalisesti ja valuin hitaasti kohti Nallikarin rantaravintolaa. Kävin vessassa ja ostin pienen viileän juoman ja etsiydyin ravintolan ulkoterassin kaukaisimpaan nurkkaan. Mutta mikä nurkka se olikaan!! Siellä kävi lempeä tuuli ja näköalana oli meri ja Nallikarin ihana majakka. Tunsin olevani ulkomailla jossain Kanarialla tai Kreetalla (noissa on tullut käytyä). Olin ihan et mitä, miten voi olla näin ihana paikka, tuuli, tuuli...tarvitsen tuulta ja siellä sitä oli. Lämmin, maailman lämpimin ja lempein tuuli hyväili minua ja jossain kohtaa ajattelin olevani ehkä taivaassa. Ostin toisen pienen juoman...nostin jalat tuolille ja retkotin siinä kuin liiallisen onnen ravistelema puolikuollut elämän matkalainen. Ihanaa, eikä onneani juurikaan koetellut edes juomaani eksynyt pörriäinen, jonka tähden jouduin kaatamaan juomasta "leijonan osan" maahan.

Juoman maahan kaataminen aiheutti kuitenkin sen, että päätin jatkaa matkaa. Lähdin tutustumaan toiseen rantaan, koirien rantaan. En omista koiraa, mutta ystäväni omistaa, joten hänen puolestaan katsastin erään koirarannan. Siitä pyrähdin Toppilan uuteen K-marketiin (ihan kuin olisi eri kaupungissa) ja ihmettelin se suuruutta ja hienoutta. Ilta ei ollut vielä taputeltu, vaan siirryin Tuiran uimarannalle. Siellä kuvailin ihmisiä tai heidän päitään vedessä. Yleensä valokuvaan, jos kamera on mukana. Aurinko jaksoi vielä porottaa, joten siirryin siitä vielä Torinrantaan nauttimaan auringonlaskusta.

Sitten eksyin vielä Jumprupubiin ja sain otettua mukavia kuvia Emilia Aarniosta hänen keikallaan.

Eksyin illalla vielä kotiinkin ja ajattelin, että kylläpä tuli nautittua kesäpäivästä ihan olan takaa.

Kyllä, rakastan lämpöä yli kaiken. Siksi ja sille omistan tämän pienen kirjoituksen eräästä illasta Oulun huumaavassa kesässä. <3