Olen onnekas siinä mielessä, että mulla on pari lasta, jotka ovat opettaneet mua elämäni varrella todella ansiokkaasti. Osa opetuksista on tullut pienien ongelmien kautta heidän omien kasvuprosessiensa aikana, mutta suurin osa ihan suorana opetuksena. Eli sanojen, pitkien mahtavien keskustelujen aikana ja myös suurelta osin lyriikan kautta. Tuo lyriikkapuoli koskee nimenomaan poikaani, joka on monet kerrat jo nuoresta asti puhutellut mua sanoituksillaan. Tyttäreni on vasta viime vuosina alkanut kirjoittaa biisejä ja sitä kautta olen tutustunut hänen ajatus- ja arvomaailmaansa uudella tavalla.

Molemmat ovat siis muusikkoja, joten olen lukenut ja kuunnellut heidän sanoituksiaan paljon. Lisäksi molemmat lapsistani ovat hyvin henkisiä, vaikkakin ilmentävätkin sitä puolta jotenkin erilaisilla tavoilla. Toisaalta tämä vain minun kapea näkökulmani asiaan. Mutta musiikki nyt ainakin on heille se yksi yhteinen tapa henkisyyden ja viisauden ilmentämiseen.

Heidän kanssaan kun aikaansa viettää, niin aina oppii jotain uutta. Heissä on myös sitä älyn kipinää, jota soisin itselleni ja kaikille hiukan lisää. Koska ajattelu nyt kuitenkin kuuluu myös henkisen ihmisen repertuaariin täällä ihmiselossa, niin ei ole pahitteeksi, että sitäkin taitoa kehittää. Eli ajattelun avaruutta ja kykyä myös arvioida omaa ajatteluaan.

Voi olla, että olen itsekin heitä onnistunut opettamaan elämän varrella, mutta jotenkin se jää sivuseikaksi tässä kaikessa, mitä itse saan heiltä. Olen saanut kaksi niin upeaa opettajaa elämääni. He ovat tulleet kauttani, mutta eivät todellakaan ole minun jatkokappaleitani, vaan täysin omia yksilöitä, vaikka henkisessä mielessä olemmekin yhtä. :)

Kunnioitetaan lapsiemme, jotka tulevat kauttamme, mutta eivät lopultakaan ole meidän omiamme tai orjiamme, eikä heillä siten ole mitään velvollisuuksiakaan meitä kohtaan. He ovat opettajia ja oppaita elämässämme. Tienviittoja kohti valoa. <3