Tuolla töissä on tosiaan ollut viime päivät todella mukavaa, viihtyisää ja jopa INNOVATIIVISTA (mitä tuo sana nyt sitten tarkoittaakaan...uutta luovaa ehkä?). Vaikka tänään oli kuudes työpäivä putkeen, en ollut lainkaan väsynyt :)

Suunnittelimme työkamujen kanssa kulttuuripitoisia pikkujouluja, keskustelimme vakavia asioita elämästä, nauroimme, teimme välillä töitäkin ja lopulta keksimme alkaa valmentaa minua puolimaratonille :)) Mikäpäs se siinä. Olen kyllä ennenkin juoksennellut, joten eiköhän tuo mene vanhasta muistista...siis juoksuaskeleiden ottaminen, mutta harjoittelu pitemmällä tähteäimellä onkin jo vaativa tehtävä. Onneksi löysimme hyvän harjoitusohjelman Kuntoplus-lehdestä ja nyt on takana jo  ensimmäinen lenkki. Olin yllättynyt kuinka hyvin jaksoin juosta, vaikka en ole lenkkeillyt juosten vuosikausiin. Mutta kroppa kai muistaa ne vanhat, hyvät ajat, jolloin jalka nousi vielä kevyesti.

Mukana lenkillä oli Poets of the Fall :-) Nuo kolme salskeaa miestä ja heidän ihana musiikkinsa siivittivät askeleita kummasti, en huomannut väsymystä oikeastaan ollenkaan ja mieli teki vain laulaa ja hymyillä koko ajan. Nyt sitten kolottaa selkää ja takareidet kramppaa, mutta ei se mitään. Ylihuomenna uusi lenkki ohjeiden mukaan...välillä kävelyäkin tarkan minuuttiaikataulun mukaisesti. Kyllä on nyt voittajaolo!! Toukokuussa sitten puolimaratonille. Olen juuri oikean ikäinen siihen. Kestävyys parhaimmillaan ja henkinen kantti kohdallaan. JES! Hupaisinta tässä on se, että muutama päivä sitten tunsin, etten pysty liikkumaan kohta mihinkään päin...silloinkin kyllä kolotti, koska nivelet olivat jämähtäneet ja ruostuneet käytön puutteesta. Tämä kunnonkohotuskolotus on huomattavasti mielyttävämpää laatua. Ne kuuluisat ja korvaamattomat ENDORFIINIT jyllää taas.