Kun maailmantilanne uhkaa turvallisuudentunnettamme ja näemme vain massiivisten koneistojen liikkeet ja annamme niiden vallata mielemme, silloin, juuri silloin on pysähdyttävä. On annettava suurten ääriviivojen kertoa tärkeimmästä asiasta. Siitä tarinasta, joka asuu silmänräpäyksessä ja syntyy ajatuksien, tunteiden ja päätösten lyhyissä hetkissä.
 
Elämä koostuu vain hetkistä ja nuo hetket rakentavat meitä, tekevät meistä meidät. Jokaisesta yksilöllisen, erilaisen, mutta yhtä aikaa pohjimmiltaan samanlaisen pelkoineen ja rakkauden kaipauksineen. Siksi on oltava tarkka, valvottava noita hetkiä, noita pieniä silmänräpäyksiä, jotka pitävät sisällään maailmamme karttaa. Niissä hetkissä on resepti rauhaan ja sotaan.
 
Kumman me valitsemme? Aina emme voi päättää, joudummeko keskelle sotaa, mutta voimme valita mielemme suunnan. Sota ei ole vain tankkeja, kranaattitulta ja näkyvää tuhoa. Voimme käydä sotaa myös mielemme tasolla. Sota tai rauha on mielemme asenne ja valitsemamme päätökset siitä, mitä arvoja kunnioitamme tai millaista ääntä sisällämme kuuntelemme.
 
Pitäkäämme huolta siitä, mikä meillä kaikilla on vapaata aluetta: oma mielemme. Sitä saamme suojata ja omia ajatuksiamme sekä arvojamme ohjata kohti rauhaa maailman tilanteesta huolimatta.
 
RÄPÄYKSIÄ
 
Pienten hetkien hentous
ja sielunsilmieni hämäränäkö
 
eivät ne useinkaan kohtaa toisiaan
 
Suuret ääriviivat vain
takertuvat verkkokalvoilleni
 
Ehkäpä ne kertovat
mikä on sittenkin tärkeää
 
jokaisessa viimeisessä
silmänräpäyksessä