Minussa on kaksi naista, olen hyvin kaksijakoinen, vaikka pyrinkin koko ajan ykseyteen ja yhteyteen niin itseni kuin muidenkin kanssa.

Luulen, jopa epäilen, että joku, jotkut ovat luovuttaneet suhteeni, koska eivät ihan ymmärrä...itseään, eivätkä sitä myötä myöskään minua. Samat sanat voin sanoa itselleni, siis minulle. En ymmärrä aina ihmisiä.

Olen etsijä, olen henkisen tien hamuaja. Ja olen ollut sitä todella pitkään. Silti olen vielä (epäonnekseni?) tai ihan syystä kovastikin välillä kiinni egossa, haluissa ja kärsimyksessä.

Saatan olla vaikea tapaus joskus, lähinnä itselleni. Ja jos puhutaan muista,  en mielestäni ole vaikea käyttäytymiseltäni? Pääosin. Ei, päinvastoin. Siinä suhteessa olen laimea kuin lämmin maito, joka vain ajoittain saattaa maistua happamalta.

On ollut tosin hetkiä, jolloin maito on kuohunut yli. Jokainen tietää, et siitä syntyy ikävää sotkua, jota joutuu kaapimaan pitkäänkin pinnoilta. Kyllä, olen joskus kuohunut yli, mutta kokonaiskuvassa olen, en nyt ehkä se happamin, mutta jollain lailla tunteita herättämätön maito. Se peruspurkki, joka napataan kyytiin kiireessä kaupan hyllyltä. ;)

Silti koen välillä olevani se Valion uusi ja ihmeellinen Kiehu, helppo keittää, vaikea polttaa. :D Sitä voi keittää vaikka ja kuinka...ja silti se hymyilee ja vain paranee ja marinoi kanssakulkijatkin parhaimpaansa.

Jatkan etsimistä. Toivon löytämistä, koska uskon löytämiseen nykyään enemmän kuin etsimiseen. Uskon, että todellinen totuus ei vaadi ihmeitä...siis ihmeitä ihmisen mittapuulla. Totuus on tässä ja nyt. Sen kun tajuaa, niin. Se on siinä.