Ette varmaan koskaan ole olettaneet mitään? Ettepä tietenkään. Ette oleta, että tuolla naapurilla on auttavaisempi ja hellempi puoliso kuin teillä. Tai että työkaverilla on isompi pankkitili ja paljon vähemmän lainoja kuin teillä, tai ainakin mystisesti raha-asiat aina paremmin kuin teillä. Mistä sillä riittääkin rahaa aina kaikkeen kivaan, samaa työtähän tässä tehdään. Varmasti kuoleva mummo tai antelias äiti kippaa rahaa sen tilille. Taitaa olla niitä kultalusikka suussa syntyneitä.

Ette myöskään oleta, että asiat tehdään tänään niinkuin ne tehtiin eilen ja ylläty jälleen kerran, että ne tehdäänkin jotenkin ihan toisin, eri tavalla kuin olitte olettaneet. Ette tietenkään myöskään oleta, että kaikilla muilla näyttää olevan joku rinnalla tukemassa kun tarvitaan. Kaikilla muilla paitsi teillä itsellänne. Ettekä oleta, että jäätte lopun iäksenne yksin, ette myöskään oleta että kuolette ilman ketään kaipaamassa tai mikä pahempaa, kukaan ei edes huomaa kuolemaanne. Ette myöskään oleta, että koko ajan teitä yritetään käyttää hyväksi. Että koko ajan joku, jolla menee paremmin, haluaa riistää teitä, jotta hänellä menisi vielä paremmin. Ette tietenkään oleta tuollaista soopaa.

En minäkään mitään oleta. Pois se minusta :) Hyvä, että on vielä olemassa tällaisia ihmisiä, jotka osaavat laittaa asiat mittasuhteisiin, ymmärtävät, että jokaisella omat murheensa, omat ilonsa.

Hyvä, että osaamme olla olettamatta, sillä useimmat olettamukset tekevät päivistämme ikäviä, kateellisia ja usein jopa hyvin vihaisia. Joskus nuo olettamukset myös tuottavat turhaa työtä, kun huomaamme, että tekemistämme ei voinutkaan laskea olettamuksen varaan. Että asiat pitääkin tehdä tämän päivän tiedon ja kokemuksen mukaan, että elämää pitääkin katsoa joka päivä uusin silmin. Avata silmät täysin auki ja huudahtaa: Hei, katsokaa, minä näen! Eikö se kuulostakin paremmalta kuin: Hei, katsokaa, minä oletan.

Kuka jaksaa laskea, montako "olettamus"-sanaa eri muodoissaan olikaan tuossa edeltävässä tekstissä? Liian monta, vastaan minä.