Aina sitä samaa, kaikki on aina sitä samaa. Kyllä, elämä on samojen arkisten asioiden toistoa pääosin ja niitä kutsutaan rutiineiksi. On hyviä rutiineja ja huonoja rutiineja. Lisäksi on huonoja tapoja ja hyviä tapoja. Onko tavoilla ja rutiineilla eroa?

 
Päivän rutiinit muodostuvat lähes alitajunnan ohjauksessa. Nouset ylös yön jälkeen, etkä jää makaamaan, yleensä. Ei, vaan koet täysin luonnollisena nousta ylös, kun olet levännyt tarpeeksi. Näin siis, jos et jostain syystä ole menettänyt otettasi tähän rutiiniin esimerkiksi sairauden vuoksi. Rutiininomaisesti myös valmistat aamupalan ja keität kahvin tai teen. Tämäkin toistuu yleensä joka päivä. Lähdet töihin, kouluun, mihin lähdetkin ja pukeudut rutiinilla, osaat toimia eikä se vaadi sinulta suuremmin voimia. Osaat paljon asioita rutiinilla, miettimättä niitä sen enempää ja niin elämä vain kulkee eteenpäin, soljuen ja ponnistelematta, parhaimmillaan.
 
Tavat puolestaan ovat rutiinin ympärille muodostuneita ylimääräisiä osia. Vähän kuin kakun kuorrutus tai ruokalautasen ulkonäkö. Syöt taas samaa ruokaa, mutta kun vaihdat valkoisen lautasen värikkääseen, saat erilaisen kokonaiskokemuksen syömisestä. Voit myös esimerkiksi osata rutiininomaisesti moikata naapuria, mutta miten teet sen, on tapa. Iloinen moi, vakava päivää, lyhyt nyökkäys, ovat eri tapoja kohdata puolituntematon ihminen ohimennen. Huono tapa voisi olla vihainen mulkaisu. Tai jos et tervehdi ollenkaan, sinulla ei ole tällaista rutiinia eikä myöskään siihen liittyvää tapaa.
 
Huono rutiini on mielestäni huonolla tavalla kyllästetty rutiini. Sinulla tai minulla voi olla rutiinina ottaa vapaahetki suorittamisesta, levähtää kukin omilla tavoillamme. Toisen tapana on katsoa hyviä sarjoja, toinen lähtee liikkumaan, toinen uppoutuu nettiin ja joku toinen ottaa olutta tai muuta rentouttavaa. Näiden jokaisen kohdalla alkuperäinen tarkoitus voi silti kadota. Ja muuttua vastakohdakseen. Rutiinilla etsimme hyvää, mutta toteuttamistapoihimme liiaksi kiintyneinä, lopulta saatamme romuttaa rutiinin tarkoituksen.
 
Saatamme unohtaa välttämättömien rutiinien tiellä elämän ihmeet, koska kiinnymme niihin tapoihin, joilla suoritamme ne tai emme kiinnitä niihin riittävästi huomiota. Saatamme olla välittämättä meille ja muille hyvää tekevistä tavoista ja sitten ihmettelemme, miksi elämä takkuaa. Huonoilla tai välinpitämättömilla tavoilla suoritetut rakkaatkin rutiinit tekevät niistä raskaita ja lopulta koko elämä saattaa muuttua oudon tylsäksi, joskus jopa vihamieliseksi.
 
Elämän ja unelmien tiellä kannattaa keskittyä rakastamaan myös rutiineja ja opetella tekemään ne niin, että rutiineista voi muodostua elämän ihmeen ja ilon peruspilareita. Tätä kai sanotaan läsnäoloksi. Millä tavalla teet sen, minkä teetkin, on suuri merkitys oman unelmasi löytämiseen.
 
Unelman tie on siis myös hyvien rutiinien tie. Ja hyvien tapojen tie. Sillä tavoin silotat tietäsi ja autat itseäsi eteenpäin. Olet omien rutiiniesi herra. Omien tavoitteidesi mestari.
 
 
SITÄ SAMAA
 
ties kuinka mones kerta kun
otan nuo avaimet harkitulla
liikkeellä seinältä kaulaani
 
samalla tavalla, päättäväisesti,
avaan tuon keltaisen oven
ulkomaailmaan
ja katselen eteistä hetkisen
ovella seisoen;
arvioiden sen kutsuvuutta
 
ties kuinka mones kerta kun
kävelen nuo portaat alas,
tuijotan noita kuluneita seiniä,
kuljetan koiraa tutulla lenkkipolulla
ja kysyn itseltäni, mikä on
kaiken tämän toistuvan tarkoitus?
 
ties kuinka monennen kerran
 
enkä saa mitään vastausta -
enkä odotakaan