Olin Helsingissä. Yksi päivä ja yksi yö ja paljon uutta ja ihmeellistä tuli nähdyksi. Kuten tuo alla oleva ja muutakin. Kävin Ateneumissa, jossa oli Pekka Halosen näyttely ja sen jälkeen kävin Anton Curbijnin valokuvanäyttelyssä. Ei tarvitse arvailla paljoakaan, kumpi miellytti minua enemmän. Antonin kuvat suorastaan liikuttivat...lähes kyyneliin asti. Kuten jo aiemmin olen sanonut, rakastan valokuvia niin paljon. Ihana, kun sain nähdä tuon näyttelyn, mahtavaa, että se oli juuri nyt tuolla. Miten voi muotokuvista saada noin vaikuttavia ja tehokkaita?? Antonilla on taikasilmä ja rutkasti ammttitaitoa ja -tietoa. Tuon elämyksen takia kannatti pyörähtää noinkin kaukana kotoa.
Kommentit