Olin viikonloppuna mielibändini keikalla ja pompin siellä itseni kipeäksi. Polveen sattuu ja vielä enemmän sieluun. Kova ikävä päällä ja tietynlainen harmitus; vaikka pidinkin hauskaa keikalla, se oli vain osa sitä tarinaa, joka sisälläni paloi. Paljon kielsin itseltäni, ja huomasin sen vasta jälkeenpäin.

Tämä yli kymmenen vuoden takainen runoni on edelleen ajankohtainen ja varmaan aina. Jo tuolloin koin, että sisäinen puoleni on fyysistä aktiivisempi ja halusi tehdä niin paljon enemmän kuin mitä jaksoin. Nyt on kulunut kymmenen vuotta ja sama meno jatkuu. Ihminenhän ei sisältä vanhene, ulkokuori vain muuttuu ajan myötä ja luovuttaa hehkeytensä pois, jotta sielu pääsisi näkyviin paremmin.

**********

Sisimpäni tanssi

 

lapsena olin vanha ja
vanhana olen taas lapsi

saisinpa sileän ja voimakkaan
kehon täman nuoren sieluni
ympärille

sieluni tahtoo tanssia, juosta
hyppiä, pomppia, leikkiä

kaiken aikaa

kehoni lyö jarruja pohjaan
ja vaikeroi tuskissaan

elämänvoiman taifuunin
tanssittaessa
haurasta kuortani


kuin

kuivunutta lehteä