Kävin Saaganetin sivuilla. Suosittelen kaikille. Koottuja runoja ja mietelmiä, astrologiaa ym. Löysin montakin runoa, jotka koskettivat minua. Kaarisilta on vakioitkettäjäni ja uutena Aila Meriluodon runo Jälkeenpäin, josta otinkin pätkän surunvalittelukorttiin ex-anopilleni hänen miehensä kuoleman johdosta; "Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi."

Heillä oli yli neljänkymmenen vuoden suhde takana, monta vuotta omaishoitajuutta, käsittämättömän raskaita aikoja. Piinkovaa periksiantamattomuutta. Rakkautta, jota ei voi olla ihailematta ja ihmettelemättä. Hehkua silloinkin, kun toinen ei enää pystynyt puhumaan, ei liikkumaan, ei muuta kuin hymyilemään kiitokseksi. Heissä näkyi avioliittovalan toteutuminen loppuun asti puhtaimmillaan. Ja se saa kunnioittamaan rakkauden voimaa yhä enemmän. Rakkautta, joka saa ihmisen haluamaan elämää silloinkin, kun se meidän näkökulmastamme näyttää hyvin pieneltä ja turhaltakin. Rakkaus on ihmeellinen asia.

Sitten tämä lyhyt ajatelma:

Vain kesyt linnut kaipaavat.
Villit lentävät.
~ Elmer Diktonius ~

Näin juuri tahtoisin elää.