Olen tässä tänä iltana kuunnellut vähän sitä sun tätä musiikkia. Kuuntelin Anssi Kelan uusinta albumia, se on hieno, mutta tykkään ehkä enemmän tästä Nostalgiaa-albumista. Tällä albumilla Anssi on liekeissä, ihan virallisesti ja korvia polttavasti hyvällä tavalla. Levy on viihdyttävä, täynnä musiikin tekemisen iloa ja kokeilunhalua, mutta kyllä siellä syvyyttäkin on. Itselle kuitenkin tuo viihdyttävyys nousee ihan ykkösasiaksi tässä kohtaa. Se antaa luvan olla vähän "pimpelipom" ja sitten kuitenkin salaa johdattelee kevyesti, mutta vakaasti syvempien tunteiden ja kokemusten äärelle. Ja toki, jos kuuntelee Nostalgiaa-biisiä, tajuaa, miksi tää viehättää erityisesti tällaista jo vähän aikuisempaa naista. Nostalgia on vaan niin ah.

Olen jo silloin, kun tämä levy ilmestyi, kirjoittanut tästä tänne mun blogiin. Olin silloinkin tosi innostunut ja syystäkin, levy on hyvä. Ihan älyttömän hyvä edelleen mun korvissa. Voisin jakaa montakin biisiä tuolta levyltä, mutta jaan saman, minkä ehkä aiemminkin jaoin. Minkäs sille voi, mutta se on niin autenttisen kuuloinen. Sehän se musiikintekijän haave varmaan onkin, et tekee biisin, jonka hyvin moni ottaa omakseen ja kokee, et: "NYT, tässä se on, vihdoinkin joku puhuu mun kieltä".

Mun täytyy myöntää, etten ole käynyt yhdelläkään Anssi Kelan keikalla. Tää kertonee sen, että en ole "fanittajatyyppiä", vaikka tykkään kovasti Anssin musasta ja hänestä itsestäänkin. Olen siis ihminen, joka kuuntelee, tykkää, mutta ei niinkään mene keikoille. MUTTA...joo...on isojakin poikkeuksia, mutta ei niistä sen enempää. Ehkä syvyyksissä on eroja ja elämä on outoa, se yllättää. Ei muuta sanottavaa. <3

Huomaatko mitä sait aikaan by Anssi Kela