...vai  sanottaisko mieluummin, että aiheet ovat sittenkin niin vaikeita (oma elämä), että en nyt keksi mitään hyvää ja innostavaa tarinaa niiden pohjalle. Nämä kaksi novellia, jotka ehdin jo tehdä, ovat molemmat aika kipeitä, mutta en nyt jaksaisi vain vaikeista aiheista kirjoittaa. Huomaan, että itselle tulee valtavan raskas olo, vaikka kirjoittaminen sinänsä onkin mukavaa. Niin, joku voi tietenkin kysyä, eikö elämässäni ole ollut mitään kivaa tai onnellista. On siellä ollut, ja itseasiassa tässä tätä kirjoittaessani putkahtikin päähäni yksi hauska tarina autonhankinnasta :)) Siitäpä kirjoitankin seuraavaksi.

Elämäni on täynnään aika traagisia pikkutapahtumia, joista ei hyvällä tahdollakaan saa "leppoisaa" juttua aikaiseksi. Mutta uskon, että jos kirjoitustaitoni tästä kehittyvät, opin kirjoittamaan niin, etten shokeeraa, vaan saan sen tapahtuman ympärillä olevan tunne-ilmaston ja muutoksen esiin ilman yksityiskohtaista "verellä" mässäilyä...(tämä vain osittain vertauskuvallisena ilmaisuna tässä). Sen voin sanoa, että äitisuhteestani saisin aikaan melkoisen dramatiikkapläjäyksen, mutta vielä ei ole sen aika. Täytyy pystyä edes hiukan olemaan objektiivinen ja vielä en siihen kykene.

Nyt nautin tästä hetkestä, muutamasta jäljellä olevasta lomapäivästä, joiden aikana saankin nauttia ainakin parista antoisasta asiasta. Huomenna pääsen poikani keikalle paikalliseen hotelli Radissin Sassiin ja ylihuomenna onkin työpaikkani pikkujoulut, jolloin syömme hyvin ja menemme teatteriin ja siitä sitten jatkoille. Huh...sunnuntai voi olla hieman kankea.

Mutta ensi viikolla vasta onkin mukavaa tiedossa...diudiudiu...lentämistä...leijumista...ainakin noita....:))