(Tämä on jatkokertomus, mutta runot ovat luettavissa myös ihan ilman kokonaisuuttakin, koska niin olen runot alunperin kirjoittanutkin - jokaisen omana yksilöllisenä tarinanaan. Tämä kirja syntyi kuitenkin kokonaisuudeksi ja tietynlaiseksi kipeäksikin kasvu/luopumisprosessin kuvaamiseksi tunne-elämässä. Syvän surun, katkeruuden, luopumisen kautta löytyy myös iloakin ja toivoa jossain vaiheessa.)

 

Haurasta

 

"kuin haurasta lasia, niin herkkä suhteemme"

kuiskasin hiljaa, etten särkisi sitä

 

se oli aavistus todesta, kielletystä heikkoudesta

 

vahvuuden valtakausi, pitkät naamiaisjuhlat

jossain haurasta lasia

 

vihan kantaman kapinan päättäväinen itsepäisyys

taustalla hiljainen helinä - jalkapohjiin painuneet sirut

 

vahvana on niin vaikea kantaa mukanaan haurasta lasia

 

Vahvuus päättyi hauraaseen uskoon ja ymmärrykseen siitä, että...

 

Aina ei voi ymmärtää

 

ymmärsin viimein, ettemme ymmärtäisi koskaan

enkä minä pääse tuntemaan kanssasi

sielun kumppanuutta

 

pitkät vuodet jossain kaukana

yksinäisyys seuralaisena

 

ymmärsin viimein, ettei meillä ollut koskaan

ollutkaan avaimia toistemme maailmaan

toistemme ihon alle

 

kun olimme ensin repineet pintakerroksemme

verihaavoille tietä etsiessämme

ja kovettaneet arvistamme kovemman kuoren

kuin uskoimmekaan -

 

ymmärsin sentään viimein

 

Ymmärsin myös, että ymmärtäminen ja oppiminen oli vieläkin liian tuskaista ja lopulta halusin vain...

 

Kiveksi

 

kipuja siellä täällä ja aina siellä eniten

missä on herkin aisti

 

tietenkin se on niin - luonnollisesti

 

silti toivoisin kovettuvani

saadakseni jo rauhan

 

menkööt samalla kaikki

pumpuliunelmat ja höyhenhaaveet

 

kivi on kylmä ja kivi on kaunis

kiveen ei satu ja kivellä saa istua

 

Halusin olla kivi. Samalla halusin olla kevyt. Se oli vaikeaa, niin kuin...

 

Sinä yönä

 

sinä yönä taivas ei pudonnutkaan päälleni

ja ei kai sinunkaan ylläsi tähdet

tanssineet niitä loistavia kuoleman tanssejaan

 

sinä yönä salamat eivät lyöneet

tulta varpaistamme läpi kosteiden kehojemme

eivätkä hekuman hikikarpalot hukuttaneet

meitä silkkilakanoihimme

 

ei sinä yönä

 

sinä yönä me roikuimme toistemme

ikävän kahleissa kiinni sydämet vereslihalla

kykenemättä rakastamaan pisaraakaan onnea

yhteiseen yöhömme

 

kykenemättä unohtamaan

 

En kyennyt olemaan kevyt kuin perhonen, enkä kova kuin kivi vaikka yritin. En kyennyt unohtamaan sitä, mitä...

 

En olisi tahtonut oppia

 

en sittenkään olisi halunnut

lähteä tälle pitkälle pimeälle matkalle

 

en, vaikka tänään osaan pelätä

jo ihan kaikkea, sinun varjoasikin

 

en minä olisi halunnut oppia niin paljon

 

olisin halunnut kyetä tanssimaan

varjosi kanssa ja pysähtyä suutelemaan sitä

 

mutta nyt tanssin yksin ja suutelen

salaa peiliäni

 

Ja lopulta seisoin...

 

Elämäni raunioilla

 

kun seisoin elämäni raunioilla huomasin

avaran maailman avautuneen silmieni eteen

 

ei enää paksuja seiniä - vain tuuli

näköalat silmänkantamattomat

 

ja kun katsoin ylös, näin tähtitaivaan

äärettömän avaruuden - edessäni vapaus

 

Olin nyt valmis kiittämään vapaudesta, vaikka sitä seurasikin...

 

Järistys

 

episodin päätös ja viimeinen huokaus

ensimmäinen hento liike

kohti oviaukkoa valoon

 

värähdys suupielessä

tulva-aallon siemen silmissä

 

huomaamaton järistys -

kahdeksan richteriä

luopumisen asteikolla

 

Oli aika jättää jäähyväiset eräälle menneelle ja kutsua...

 

Tuuli, tule ja vie pois

 

hautaan asetan menneen

hiekkaa hiukan heitän ja mullalla peitän

tasoitan, en muistokiveä tahdo jättää

en tuoreita kukkiakaan tuoda

 

alle lehmuksen varjoon jätän

menneen kivun, annan ruohon kasvaa

villiintyä ja peittää tään paikan

unohduksiin jättää

 

päivänkakkara kertokoon

salaisuuden tuulelle, valkovuokko

viestiköön kuolleesta kauneudesta

kadonneesta kaipauksesta

 

tuuli, tule ja tuiverra lujaa - luvallani

 

Ja vihdoin oli tullut aika nostaa myös...

 

Ankkuri

 

nyt vasta olen nähnyt palan

omaa syvintä heikkouttani

 

olen etsinyt vahvuutta

ja törmäsin hiuskarvaan

josta riippuin tonnin painoinen

pimeyden ankkuri pohjaan

kiinnittyneenä

 

nostetaan ankkuri

nostetaan se

hiuskarvan varaan

 

(Tähän päättyi osa 1, mutta tarina jatkuu... )