Luin uuden blogituttavani blogista hänen kokemuksensa musiikin ihmeitä tekevästä vaikutuksesta ja tulin niin hämmästyneeksi sen samankaltaisuudesta omani kanssa, että täytyy ihan hetken aikaa sitä tässä kummastella. Kysymyksessähän on Poets of the Fallin hieno musiikki, joka on tehnyt minuun löhtemättömän vaikutuksen ja saanut minut heidän uskolliseksi tukijakseen varmaan loppuelämäkseni. Ja miksi en pysyisi heidän vankkumattomana tukijanaan sillä heidän musiikkinsahan tukee ja rohkaisee minua.  Me tarvitsemme toinen toisiamme : ) Haluan laittaa tähän sen kokemuksen, mikä minulle syntyi silloin kun heidän musiikkinsa sai luvan astua minun tieoisuuteeni eräänä maaliskuun päivänä viime kevään korvalla. Se muistuttaa niin kovasti tuon alussa mainitsemani henkilön kokemusta, siksi jaan sen tässä.
                                                         
                                                                              Joten ...

1872613.jpg

... olkaapa hyvät ....

Myspace-blogistani ensikirjaus silloin kun kaikki alkoi ...

"24.3.2008 Kriisiä pukkaa, jostain syvyyksistä kuuluu huuto...
Nykyinen mieliala: aktivoitu

Viikko takana "lomaa", josta muodostui lopulta kummallinen henkisen kivun taistelukenttä. Löysin musiikista avaimen tuntemattomille alueille itsessäni ja se olikin menoa sen jälkeen. Kukaan ei voi, en edes minä, tietää mitä on tapahtunut, mutta jotain peruuttamatonta ja vakavaa se on. Jotain mystistä, jotain taantunutta ja pois elettävää, pois tunnettavaa ja kannettavaa. Viikon aikana koin kuin tiivistetyn elämänkirjon. Muistoja, suruja, iloja, kaipuuta, masennusta, ahdistusta, parkua ja naurua. Suurta nautintoa unohtamatta. Otti koville, mutta ehkä tästä selvitään, ehkä huomenna on parempi päivä..."

Ja tässä "syylliset" tähän mullistavaan kokemukseen...mitä heille pitäisi rangaistukseksi antaa? Pusuja?? Haleja?? No, jos ei niitä saa antaa, niin ainakin paljon hyviä ja kannustavia ajatuksia, keikkailoa ja bailumeninkiä, sen lupaan.

1872614.jpg


1872615.jpg

Kiitos ja tanssahdus, pojat!