Elämänvyyhti

 

elämänhän on jatkuttava
tuntui miltä tuntui
halusin tai en

ei minulta kysytä
kukaan ei anna vaihtoehtoja

ja silti mietin niitä koko ajan
vaihtoehtoja ja jotain muuta


jotain muuta

kuin elämä


ei minulta kysytty
haluanko elää
tämän elämän
tai haluanko elää lainkaan

ei sinultakaan

elämälle hylättynä

ohjekirjana

ehdollistumien
sotkuinen vyyhti

(10/2005)

 

Ajattelin noin välillä, mutta onneksi en jäänyt tuon "vyyhdin" vangiksi, vaan opin löytämään toisenlaisia vyyhtejä, nimittäin lankavyyhtejä. En silloin v.2005 virkannut, mutta muistan, että minulla oli jämälankoja, joita aloin solmia toipumislomallani sellaisiin harsomaisiin alustoihin ajankulukseni. Eli tein tavallaan omia pikku ryijyjä. Ei ne olleet hienoja ja ovat nyt jo roskissa, mutta niillä oli suuri merkitys masennuksesta toipumisessa silloin kirjoittamisen ohella. Rakastin työskennellä värien ja lankojen kanssa. Tarvitsin sen värikkään materiaalin kosketuksen, jotta pystyin maadoittumaan ja rauhoittumaan.

Kirjoitin silloin tämän seuraavan pikkurunonkin langoille. Se tuli äsken mieleeni, kun mietin, miten paljon rakastankaan virkkaamista ja käsillä tekemistä nykyisin. Ymmärrän, että olen varmaan aina rakastanut lankoja ja niihin kätkeytyviä monia mahdollisuuksia. En vain muistanut sitä ja ehkä luulin, etten osaa. Nyt tiedän, että osaan ja opin. Minulla on langat käsissäni vihdoinkin. Se on jotain enemmän kuin käsityötä, se on rauhaa ja tasapainoa. Se on syvää läsnäoloa ja jotain melkein pyhää.

 

Langat käsissäni

 

Langat käsissäni
Ajatuksettomuus
mielenpohjallani

Olen saanut hetken
viivähtää rauhan
ja tyyneyden pesässä

(10/2005)

 

_DSC0529%20%282%29.jpg