Elämänvyyhti
elämänhän on jatkuttava
tuntui miltä tuntui
halusin tai en
ei minulta kysytä
kukaan ei anna vaihtoehtoja
ja silti mietin niitä koko ajan
vaihtoehtoja ja jotain muuta
jotain muuta
kuin elämä
ei minulta kysytty
haluanko elää tämän elämän
tai haluanko elää lainkaan
ei sinultakaan
elämälle hylättynä
ohjekirjana
ehdollistumien
sotkuinen vyyhti
(10/2005)
Ajattelin noin välillä, mutta onneksi en jäänyt tuon "vyyhdin" vangiksi, vaan opin löytämään toisenlaisia vyyhtejä, nimittäin lankavyyhtejä. En silloin v.2005 virkannut, mutta muistan, että minulla oli jämälankoja, joita aloin solmia toipumislomallani sellaisiin harsomaisiin alustoihin ajankulukseni. Eli tein tavallaan omia pikku ryijyjä. Ei ne olleet hienoja ja ovat nyt jo roskissa, mutta niillä oli suuri merkitys masennuksesta toipumisessa silloin kirjoittamisen ohella. Rakastin työskennellä värien ja lankojen kanssa. Tarvitsin sen värikkään materiaalin kosketuksen, jotta pystyin maadoittumaan ja rauhoittumaan.
Kirjoitin silloin tämän seuraavan pikkurunonkin langoille. Se tuli äsken mieleeni, kun mietin, miten paljon rakastankaan virkkaamista ja käsillä tekemistä nykyisin. Ymmärrän, että olen varmaan aina rakastanut lankoja ja niihin kätkeytyviä monia mahdollisuuksia. En vain muistanut sitä ja ehkä luulin, etten osaa. Nyt tiedän, että osaan ja opin. Minulla on langat käsissäni vihdoinkin. Se on jotain enemmän kuin käsityötä, se on rauhaa ja tasapainoa. Se on syvää läsnäoloa ja jotain melkein pyhää.
Langat käsissäni
Langat käsissäni
Ajatuksettomuus
mielenpohjallani
Olen saanut hetken
viivähtää rauhan
ja tyyneyden pesässä
(10/2005)
Kommentit