Elämä on merkillinen juttu. Sitä olen tässä  viime päivät, jopa kuukaudet (ehkäpä vuodetkin) miettinyt. Kovasti olen etsinyt omaan pieneen elämääni merkitystä ja tarkoitusta. Hirveästi nähnyt vaivaa, mutta paljon jättänyt myös tekemättä. Olen kääntynyt sisäänpäin etsimään vastauksia, löytänytkin paljon kaikenlaista, johon tarttua ja josta saada voimaa. Tällä hetkellä tuntuu, että minulta vaaditaan rauhallisuutta, aikuisuutta, voimaa ja viisautta ihan käsittämättömän paljon itseni ulkopuolelle. Ehkä enemmän kuin koskaan. Ja niin paljon, ettten oikein tiedä, onko minussa antaa sitä. En ole vahva, en aina kovin tasapainoinenkaan, kaipaan hirveästi rakkautta ja tukea itselleni, mutta olen erittäin huono sitä pyytämään. Jotenkin ajattelen, että se tulee, sitä saa, jos on sen ansainnut. Mutta tuleeko apu pyytämättä? Tuleeko rakkaus pyytämättä?

Kuinka voisi olla rakastettava persoona, kuin hehkuva kukka, joka kutsuu pelkällä värillään  luokseen perhosia, mehiläisiä. Toisaalta, ehkä olenkin jollain tapaa houkuttava kukka, koska kutsun kyllä luokseni usein avuntarvitsijoita. Eikä se ole paha asia, mutta kun itsekin tarvitsen apua, tai ainakin voimaa auttaa, niin alan pelätä oman jaksamiseni puolesta. Auttamiseen tarvitaan rakkautta. En enää jaksa uskoa, että pelkästään itsestäni sitä jaksan ammentaa. Tarvitsen nyt itse rakkautta myös ulkopuoleltani. Kuin sadetta kuivaan maahan. Eli tarkoitan lähinnä tunnetta hyväksytyksi tulemisesta, kosketusta ja lämpöä. En kuitenkaan halua itse olla vampyyrin tavoin imemässä ketään tyhjäksi tarpeillani. Haluan vain rakastaa ja saada rakkautta. Yksinkertaista, mutta niin pirun vaikeaa silti.

Olen kiitollinen nettimaailmasta, jossa saa kokea virtuaalirakkautta, mutta huomaan, että helposti se sysää kauemmaksi todellisesta elämästä. Silti sanon myös rehellisesti, että virtuaali-ihmisten huolenpito on ollut itselleni pelastuskin monta kertaa, kun ei ole ollut mitään muuta. Mutta kyllä elämässä tarvitaan toisen katsetta, ihmisen kättä ja hellää halausta. Minun on pakko myöntää nöyrästi, että minäkin, itsenäinen nainen, tarvitsen niitä.