eilispäivän runoilija etsii

eilispäivän sanoja, mutta

ei löydä enää kuuta

ei tavoita aurinkoa

 

kuolleet ovat eiliselle

hehkuneet kukkakimput

 

hän kääntää selkänsä

päivän ensi sarastukselle

ja kammoaa

aamulehden tuoreen

musteen tuoksua

 

joku laski syliin kimpun

vastasyntyneitä ruusuja

eikä häneltä löydy

vieläkään sanoja

 

hän muistaa liian hyvin

ne kuolleet kukat

sadoissa maljakoissa

pöydälle hajonneet

unohdetut terälehdet

 

eilispäivän runoilijalla on

paljon opittavaa

tuoreista kukista

auringonnoususta ja

juuri keitetyn aamukahvin

tuoksusta

 

ja hän oppii, kunhan vain

antaa eilisen jo olla

siellä missä se on

ja muistaa nuuhkaista

ohimennessään

hiljaa avautuvaa

ruusunnuppua