Olen yrittänyt päästä kirjoittamaan omaan uunituoreeseen blogiini jo vaikka kuinka kauan....etsinyt sitä tapaa, millä tänne pääsee tuotoksiaan purkamaan ja nyt, nyt on se suuri päivä koittanut! HUOMASIN KOHDAN JOSSA LUKEE: LISÄÄ UUSI KIRJOITUS...siis lisää uusi kirjoiitus...LISÄÄ jo hyvä nainen se uusi kirjoitus...

Kyllä sitä on ihminen joskus sokea, mutta toisaalta väliaikaisesta sokeudesta on hyötyäkin, sillä sitä suurempi on näkemisen ilo jälleen.

Tänään on mahdollisesti elämäni viimeinen päivä (eihän sitä koskaan tiedä) ja nukuin senkin yli kahteen iltapäivällä. Enpä pahemmin näytä arvostavan ajan rajallisuutta. Mutta toisaalta valvoin yöllä viiteen, joten mitä väliä. Pääasia että joskus nukkuu ja joskus valvoo ja tekee valvoessaan sitä mistä tykkää. Kohta on mentävä töihin takaisin, en ole oikein varma tykkäänkö tuosta ajatuksesta tai oikeastaan olen satavarma etten tykkää siitä ollenkaan.

Loma meni juodessa, syödessä, juhliessa ja runokirjaa värkätessä....ei hassumpi loma, vaikka itse sanonkin. Tosin juoppous riistäytyi valloilleen silleen kevyenä versiona, tissuttelun tyylisenä tipotteluna, mutta mahtuu tähän lomaan muutama kohtalainen krapulakin. Sekä henkinen että fyysinen.

Mutta mahtavaa....sain lisättyä kirjoituksen....jee...hyvä minä.

1817992.jpg


1818002.jpg

                      Tuossa ihana auringonlasku Oulun torilla toissailtana.